Luistelukuvia

Olen liian vähän päässyt luistelemaan viime viikkoina, ainakin siihen nähden, että ei loppuviikosta nytkään taida keretä. Jos sitten ei sunnuntaille tule myöhäisempää vuoroa, aamuksi voi olla vähän ankeaa lähteä, kun lauantaina olisi tarkoitus käydä kiipeilykisoissa, varmaan vain katsomassa tällä kertaa. Se ei estäisi sunnuntain luisteluja, mutta B-finaalit saattavat venyä niin myöhäiseksi, ettei luistimille ole aamulla asiaa. Tänään kuitenkin sain matkaani kuvaajan. Sen lisäksi, että postitin liikaa kuvia itsestäni luistelemassa naamakirjaan, pistän pari tähänkin.

Pikku pätkiä videotakin olisi, mutta niitä en taida tähän pistää. Pitäisi vaan kuvien ja videoiden katselun jälkeen päästä samantien luistelemaan, että luistellessa vielä muistaisi mitä pitää ensi kerralla tehdä paremmin. Mutta oon jo ehkä nyt parempi luistelussa kuin kiipeilyssä, vaikka pikaluistelua olen harrastanut paljon lyhyemmän aikaa... Mutta ehkä se on ominaisempi laji pohjoisten alueiden merinisäkkäille. Oma vaikutuksensa toki on sillä, että pienenä majailin huomattavasti enemmän jäällä kuin seinillä. On kyllä niin hyvä fiilis siitä, että on tuon lajin nyt alottanut uudestaan.

Nyt vähän väsyttää, taidan siirtyä iltapalalle ja sen jälkeen pikku hiljaa nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys kun pitää osallistua symposiumiin.

Anonyymit narskuttelijat

Viime, vai olikohan toissa viikolla, havaitsin jonkin asteista kipeytymistä leukaluussani ja vihlontaa hampaissani ja vähän leukalihaksia painelemalla havaitsin niiden olevan jumissa. Olen siis narskuttelija, tai ehkä itselläni suurempi ongelma on hampaiden yhteen pureminen. No, ajattelin kuitenkin käydä hammaslääkäriltä kysymässä neuvoa, ja ehkä hankkimassa hammaskiskoakin, mutta YTHS:n sivulta pongasinkin narskutteluryhmän (jonka ei kyllä oikeasti kutsuta anonyymeiksi narskuttelijoiksi), johon päätin ilmoittautua. Onneksi siis leukani päätti ilmoitella epämukavasta tilanteestaan ajoissa, eikä esimerkiksi nyt, kun ryhmään ei enää pääsisi.

Tänään oli ensimmäinen tapaaminen, ja saimme kuulla narskuttelusta ja sen syistä ja vaikutuksista. Käytiin myös läpi vähän rentoutuskeinoja. Kotiläksyksi saatiin käydä jokapäivä 30 minuutin lenkillä... ups... lasketaankohan bussipysäkiltä kaupalle kävely ja kaupassa kävely ja sieltä kotiin? no jospa huomenna sitten paremmin... Lenkkeily ei vaan oikein ole se minun juttuni. Melkein ostin jo kävelysauvat tänään, jos ne auttaisivat asiaa, mutta päätinkin tsekata pari muuta kauppaa vielä läpi, jos löytyisi halvemmalla. Ja päätin ehkä sittenkin sijoittaa varani nastarenkaiden hankintaan polkupyörääni. Tänään ajelin nimittäin vaihteeksi bussilla, ja aloin epäillä, että jopa loskapaskassa tai peilijäällä polkeminen on mukavampaa. Ilman nastarenkaita se eteneminen ei vaan ehkä minun pyöräilytaidoillani onnistuisi.

Klaps

Empä taas aikoihin ole kirjoittanut. Monesti kyllä ollut tarkoitus, mutta jotenkin sitten vaan jäänyt. Kesällä tuli lähinnä pyöräiltyä ja uitua, kotona vähän core-treenailtua ja venyteltyä. Kahta viimeksi mainittua tosiaan aika vähän... Uiminenkin oli lähinnä pulikointia, mutta en sentään voin tököttänyt joen pohjassa vaan liikuin edes vähän. Luistelutreeneissä kävin ihan luvattoman vähän, harmitti kyllä sen vikan kerran jälkeen, kun niihin osallistui. Ois pitänyt treenata niin olisi parempi nyt kun pääsi luistimille (kausi alkoi viime viikolla. Rakastan). Kiipeilykin jäi aika vähälle kesällä, syksyllä sentään tullut käytyä vähän enemmän. Pyöräily tosin on vähän vähentynyt kun yliopistolla pitää käydä harvemmin ja ilmat on joskus ollu turhan ikäviä. Käsitreeniäkin ajattelin alotella, ettei jäis kädet ihan jälkeen jaloista. Tai ne on jääneet jo, mutta ettei jäisi enempää. Hankin myös sporttipassin, joilla pääsee parina iltana halvalla uimaan ja sen lisäksi halvalla kuntosalille ja ilmatteeksi joihinkin jumppiin. Taitaa kyllä jumpat jäädä vähän vähemmälle, jos saa käytyä luistelussa, joogassa ja kiipeilemässä ahkerasti. Joogaan ja kiipeilyyn pitäisi kyllä suunnata puolet luisteluahkeruudesta... Nyt on jalat kovin väsyneet.

Luistelukausi alkoi viime viikolla, ekalla kerralla olo oli taas kuin bambilla, mutta nyt tuntuu, että olen jo parempi kuin viime keväänä. Pyöräily ja coreilu taisi tehdä ihan hyvää reisi- ja vatsalihaksille, ja niitähän tuossa tarvitaan. Ja jotenkin uskallankin paremmin. Se tuli sellaisena ihme napsahduksena, ei edes luistellessa, taisi olla kiivetessä (tosin, siinä oon kyllä vieläkin ihan nössö, mutta ootan seuraavaa napsahdusta, jos taas uskaltaisi sitten vähän paremmin). Tai no, luistelussa vastaava napsahdus tapahtui eilen, jotenkin vaan hoksasi tai uskalsi luottaa siihen jalkaan, jolla liukuu, ja ymmärsi jotakin puristuksen ideasta (siitä siis, jota normi-ihmiset kutsuvat potkuksi, mutta joka potku ei ole). Jotenkin kun sen huomasi, niin kaarreluistelukin sujuu jo paremmin, ei ihan täydellisesti, mutta paremmin. Mitä paremmin osaan, sen mukavampaa luistelu on. Onneksi on vielä paljon opittavaa, niin ei ihan heti pitäisi kyllästyä.

Merta ja asfalttia

Maanantaina olin melomassa. Tänään otin työmatkalla vähän kontaktia autoon ja asfalttiin. Melonta oli ehkä parasta ikinä (näita "parasta ikinä"-lajeja mulla on jo aika monta), asfaltiin syöksyminen ei ollut ihan niin kivaa. Mutta pyörä on kunnossa ja itelläkin vaan toinen polvi vähän kipeä. Eli eiköhän tämä tästä. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan. Melontaa taas suosittelen oikein lämpimästi. Ja koska melonta on huomattavasti mukavampaa kuin olla eri mieltä auton kanssa kulkusuunnitelmista (tai no, ehkä enemmänkin yhtä mieltä) niin kirjoitan siitä enemmän.

Viime viikolla pongasin lehdestä ilmoituksen että Vuoripuro järkkää kajattimelonta kurssin Hietasaaren rannassa (eli merellä!). Mietin sitten, että pitäsköhän sitä... Ja parin päivän harkinnalla päätin, että kyllä pitää. Voi sitä paljon huonomminkin rahansa tuhlata. Ja oon sitä mieltä vieläkin. Kovasti houkuttais päästä uusikskin ja harkitsen ihan tosissani seuraan liittymistä.

Melotiin keltasilla banaaneilla, tai saatto ne kyllä olla kajakkejakin. Ja oikeastihan ne ois enemmän banaaneja sillon, jos ne ois merikanootteja, niissä on sellanen banskumpi muoto, kun toimii sitten aallokossa paremmin. Tuollaisia ne purkit siis olivat:



Mä oon aina jotenkin tykänny kajaakeista enemmän ku kanooteista. Kanootissa on irtonainen, kajakissa on yhtä sen laitteen kanssa. Se on vaan kropalle jatkona. Paitsi kyllä se siinä vaiheessa irtoaa, kun kaadutaan, ainakin jos ei osaa eskimokäännöstä. Vähän harmittaa, ettei opeteltu sitä, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, koska se meri on aika matala siitä kohin, tai siis, se meri on aika matala hyyyyyyvin pitkälle. Ois vaan pää kolahtanut pohjaan jos ois koittanu. Seuraavassa kuva siis kaatumisharjoituksesta. Kajakista kuvattu, itte tässä vaiheessa jo pulahdettu. Kamera oli sellasessa vesitiivissä purkissa kaulassa roikkumassa, ei yhtään ollu vuotanu vesihillunnan aikana. Ja kamera on sellanen pokkari, sen pitäs olla veden kestävä, mut en kokenu tarpeelliseks kokeilla.



Ja käytiin lopuks pienellä melontaretkellä, Torinrantaan ja takasin. Oli hauska kattella maisemia vaihteeks vähän eri suunnasta. Kuitenkin musta oli parasta meloa merellä, rakastuin ihan täysin niihin aaltoihin. En kyllä sit tiiä miten tulisin toimeen oikeiden aaltojen kanssa, mut tuollaset pienet oli parhaita, paljon mukavampaa meloa pikku aallokossa kuin ihan tyynessä vedessä. Siinä tuntuu paremmin kuuluvansa kajakkiin.



Kuten huomaatte, mun kajakkini on paljon coolimpi kuin muitten kajakit. Se käyttää aurinkolaseja.



Torinrannassa käskettiin kaatamaan se kajakki, kun niillä pääse ympäri. Harmi, että se ympäripääseminen ei sisälly kajakin sisäänrakennettuihin ominaisuuksiin. Lopuks tunnelmakuva siitä kun päästiin takasin merelle. Vino horisontti sallittaneen, koska kuva on otettu kajakista.

Laiskuus

Oon ollu vähän laiska kirjottamaan. Ja liikkumaan. Mut en kovin laiska syömään suklaata...

Nyt tekis kyllä mieli leikkimään slacklinellä, muttei oikeen ole seuraa. Ei se yksin niin kivaa ole. Enkä oikeen usko että kukaan jaksas enää seuraks lähteä. Pitäs ehkä saada nää liikuntaaulosseuraa-houkutukset vähän aikasemmin. Mut onhan tässä vielä kesää jäljellä, et eiköhän sitä kerkeä.

Tänään kävin kissanäyttelyssä, ihan ekaa kertaa ikinä. Ihan kun en muuten tahtosi tarpeeks kissaa... Harmittaa vaan ku unohin ottaa kameran mukaan, ois ollu kiva ottaa muutamia kuvia. Vähän kyllä mietin, et pitäsköhän huomenna sitten kävästä sen aparaatin kanssa uudestaan.

Vähän laiska oon edelleen kirjottamaan, joten ei tällä kertaa enempää. Ehin täysin unohtamaan kaikki kirjotusideat joita mielessä aikasemmin luurasi. Pöh.

Maanantai.

Tänään on Maanantai. Maanantai tarkoituksella isolla alkukirjaimella. Yleensä maanantait on mulle ihan maanantaita vaan, mut ei se näemmä voi aina niin olla. On kiva huomata työmatkalla, että on unohtanu ottaa allergialääkkeen aamulla. Mä en oo varma mikä just nyt vetää mun hengitystiet tukkoon, mut siitä oon aika varma, et noi lääkkeet auttaa. Ja jos on vaan lumevaikutusta, ni sekin kelpaa. Kunnolla hengittäminen on kuitenkin huomattavasti mukavampaa kuin huonosti hengittäminen. No, onneks jätin myös pyörän nopeusmittarin vahingossa kotiin, joten pysty jopa kotimatkan polkemaan rauhassa. Mittarin kanssa se ei onnistu. "Mitä, oompa mä hidas! Poljen siis lujempaa. Mitä, silti joku ohitti mut! Ei näköjään oo tarpeeks lujaa tääkään!". Eli pitänee jatkossakin unohtaa mittari ja lääkkeet samana päivänä... Niin, ja muistitikunkin unohdin kotiin. Varmaan oon unohtanu tänään jotain muutakin, en vaan vielä muista mitä. Tai ehkä unohdan mennä nukkumaan ja koomaan sitten koko huomisen. Hoh.

En edes jaksanu luistelutreeneihin tänään, ei vaan ollu yhtään jaksava olo. Ja joo, ei se allergialääkkeen ottamattomuus ainakaan asiaa auttanut. Vaikka olisin ottanut heti töitten jälkeen, ei se olisi ehtinyt vaikuttaa ennen treenejä. Ja ne on niin rankkoja muutenkin, että hengitysvammaisena ei oikeen innostanu. Huomenna sit vois käydä kiipeilemässä, jos ei satu koomapäivää. Ja jos muistan sen lääkkeen...

Kesäkuu ja kesätyömatkat

Mä aina päätän päivittää tätä ahkerammin... Ja sit taas unohtuu... Nyt pika postaus, koska kohta pitää mennä nukkumaan.

Mutta niin, nyt oon ollu viikon töissä, ja oon kulkenu sinne pyörällä. Töistä tykkään ja pyöräilykin sujuu. Varsinkin takas kotiin on kiva polkea, ku ei tartte välittää siitä hikooko vai ei. Saa siis polkea kovempaa. Ja mun pyörä on ollu hyvä, pari kertaa kyllä tiputtanu vaihteen ylemmäks... Jos alkaa tehä useemmin, ni pitää käydä näyttämässä jossain. Oon vaan alkanu himoittemaan ihan maantiepyörää ja maastopyörää ittelleni. Muah, ihan kun tarttisin. Mut haluisin polkea kovaa jollain poluilla ja vielä kovempaa teillä. Enpä oo tainnu ikinä näin paljoa pyöräilyä fanittaa, mutta eipä mulla oo noin hyvää pyörää koskaan ollukaan. Se on niin hienokin... Oon vaan koko ajan huolissani, et mitä jos se hajoaa... Oon musta turhan kiintyny siihen reilussa viikossa. Mut oon kuitenkin polkenu sillä melkein joka päivä. Enkä aio enää hankkia mummopyöriä tai käsijarruttomia. Käsijarrut on paljon kätevämmät ku jalkajarrut. hihittelen aina ittekseni, tulee niin hyvä fiilis ajamisesta (ehkä mä sit kyllästyn tohon vielä kesän aikana...). Sit oon myös huomannu taas, että mulla on kilpailuhenkeä vähän liikaakin. Mua aina ärsyttää jos joku ajaa kovempaa ja aina nautin kun saan ohittaa toisen. Sit ärsyttää valoissa ku polkee jotain paljon kovempaa, mut se sit saa aina valoissa kiinni ku pitää itte niissä seistä.

Muuten ei oo tullu niin hirveästi itteä rääkättyä, eilen olin kyllä imitaatiotreeneissä, ne on ihan oikeastikin rääkkiä, mutta tykkään silti. Huominen pelottaa kyllä, en tiiä pääsenkö ees pyörälle asti, saati sitten sillä pyörällä yliopistolle. Tänään jo iski jumit ku oli hetkenki paikoillaan. Mut lihakset ne siellä vaan kasvaa. Toivottavasti. Tänään sit meditoin pitkästä aikaa (tuntu kyl enemmän nukahtamiselta... ei vaan joskus toimi) ja loikoilin piikkimatolla. Mut tuntuu sit nyt jotenkin turhan energiseltä taas. Mut nyt pikku hiljaa nukkumaan, eiköhän se kuitenkin onnistu.

Pyöriä

Eilen oli tylsä päivä. Aattelin sit helpottaa asiaa käymällä Lidlissä kattomassa josko sieltä sais sokeritonta maapähkinävoita. Meinasin joku kerta koittaa itte valmistaa proteiinipatukoita, ni sellaseen tarttis. Kun meinasin lähteä polkemaan Liideliä kohti pyörälläni, huomasinkin että takarengas on ihan tyhjä. Ja myöhemmällä tarkastelulla siitä löytyi pieni lasinsiru, jota vähän epäilen syylliseksi tyhjentymiselle... Vitutti.

Vähän kyllä ketuttaa edelleen, mutta ketutusta vähän laskee se, että nyt ois jo uusi kumi odottamassa vaihtoaan sen vanhan ja hajonneen tilalle. Se on vähän väärää kokoa, mutta pitäisi kuulemma tuohon sopia. Hoppas, että soppii. Ulkokumia en jaksa vaihtaa, koska en viitti tuohon pyörään enää rahaa hirveästi pistää... Aattelin siitä ittelleni kauppakassia/varapyörää/kaverillelainattavaa. Koska... Nyt mulla oottaa jo katoksessa uus pyörä. Sellanen, jota voi jo oikeasti kutsua pyöräks. Sillä ajaminen on vielä vähän jännää. Mulla ei oo ikinä ollu pyörää jossa ois noin monta vaihetta tai jossa ei ois jalkajarruja. Vähän jänskää ajella sillä, mutta eiköhän siihen totu, sekä niihin jarruihin että vaihteisiin. Ihastuin vaan täysin tossa siihen keveyteen polkea ja ketteryyteen. Just ne tärkeimmät ominaisuudet. Kerran kyllä pudotin siitä jo ketjut takaa, kun kokeilin pysähtyykö se kuin tehokkaasti ku jarruttaa molemmilla jarruilla samaan aikaana. Vähän turhankin tehokkaasti pysähty. Onneks ne on helppo saada takasin, joten ei sekään niin ongelma ole.

Nyt pitäs vielä käydä kaupassa ostamassa kurkkupastilleita, ku inhasti taas ollu kipeenä kurkku parina päivänä. Tai ei oo jatkuvasti kipee, mut tuntuu sellanen klimppi siellä... Jospa se helpottais kohta... Jos ei ni pitänee hankkia siihen jotain oikeita lääkkeitä. Lähinnä se kyllä vaan ärsyttää. Tuntuu kyllä hyvin allergiaoireelta, koska se on pahin aina kun muutkin oireet on pahimmat. Toisaalta, se nyt kipeilee muutenkin. Ja joskus ku oon käyny lääkärissä kun se on ollu kipee, ni ei siellä mitään vikaa oo ollu. Ehkä tää tästä.

Muutama kuva keväältä

Aattelin laittaa nyt muutaman kevään aikana otetun kuvan tänne. Pitää yrittää joskus postailla tuoreempina, ni sitten jaksaa ehkä laittaa useampiakin. Nyt teen kuitenkin koostepostauksen, huhtikuun lopusta tän kuun puoleen väliin. Ja kuvaa klikkaamalla saa näkymään kokonaan, huomasin vasta että tää näyttää noista leveyssuunnasta olevista vaan osan, mutta en enää jaksa alkaa säätää.

Ekat on Nallikarista, huhtikuun vikalta viikolta, poljettiin sinne kuvaamaan ja kattelemaan. Ilma oli nätti, mut oikeasti oli aika kylmä, koska tuuli kylmästi. Oli vielä vähän jäitä jäljellä:





Sitten sitä släkkäystä. Ekoja kunnon kokeilukertoja ja narulla alko jo pysymään.



Nää on hyvät kengät släkkäykseen, mut ite kyllä tykkään huomattavasti ennemmän avojaloin tepastella. Sitä tuli sit harrastettua helteitten aikana. Sen verran, että sai jalkapohjat päkiöitten kohalta kipeeks ja osan varpaista teippasin kun meinasi hiertää.



Toukokuun helteet, niitten aikana parasta tais kuitenkin olla vaan chillaus.



Kesäjalat, ne kyllä vaatii vielä vähän totuttelua ulkoiluun:



Kesäsade, pyöräiltiin puistosta takasin kotiin. Reppu mukana, koska siellä on slackline, tietysti:



Koivun lehdet, ne on nyt jo ihan täys kokosia. Viikossa tais sellasiks humahtaa. Nyt on siis jo ihan kesäisen näköstä ulkona, vaikka ilmat on taas vähän viilenny. Ihan mukava, mutta lämmintä kesää kyllä toivon, tai sellasta ulkoliikunnalle suotuisaa.

Lusmupäivä.

Mulla on koko viikon ollu vähintään joku kohta ruumista kipeä, lihaksista siis. Ni tänään sit aattelin pitää Viikon Virallisen Lusmupäivän. Ja mun on tylsää! Haluisin vaan kiipeillä tai lenkkeillä tai mitä tahansa, että sais vaan liikkua (niin, koska on lusmupäivä, ni en voi tehä mitään muutakaan hyödyllistä... Tai en saa tehtyä, koska iskee aivojumi pelkästä lusmuamisesta). Oon syöny aamupalan liian myöhään, oon syöny ruuaks karkkia ja jälkkäriks oikeeta ruokaa. Oon istunu ja ollu koneella, kattonu lätkää ja kattonu futista, oon pelannu guitarheroa, ja ollut hyvinhyvinhyvin tylsistyny. Joskus tälläset lusmupäivät onnistuu ihan hyvin, mut nyt... Miks sillon kun päättää ettei liiku tekee niin mieli liikkua? Ja sit joskus ei vaan saa mitään aikaseks vaikka pitäis...

Mut huomenna... huomenna aion joko lenkkeillä tai kiipeillä. Haluisin niin paljon pihalle kiipeilemään, mut ei taida onnistua. Haluun kävellä paljain jaloin mettässä ja haista hyttysmyrkyltä ja kiivetä helppoja reittejä ja kokeilla vaikeempia ja miettiä muitten kanssa niitä vielä vaikeempia, että miten ne vois ne päästä. Ja spotata ja syyä eväitä ja hätistelä hyttysiä. Mä aattelin, et ku vähän käy kiikkumassa, saa vähän tuntumaa takas ja innostus vähän uusiks. Mut en mä tätä odottanu, oon taas ihan pulassa, kun en pääse halailemaan murikoita, kun tekee niin paljon mieli. Äh!

Toinen mikä houkuttais on paljasjalkaistelu. Kävin viimeviikolla lenkillä (! mähän en siis ikinä käy lenkillä...) paljain varpain. Olin kyllä mennossa kengät jalassa, mutta ne alko vaan tuntumaan niin ahistavalta jo ajatuksissakin. Kävin sitten ilman kenkiä, eikä kaduta yhtään. Avojaloin on niin paljon mukavampi hölkkäilläkin. Sen kävelyn mukavuuden siis jo tiesin alunperinkin, suosin kesäsin paljasjalkastelua, mutta kuten mainittu, enhän mä ikinä käy lenkillä... Paitsi pitäs ehkä uusikskin taas joku kerta.

Mursu kiipee!

Tänään oli ekat ulkokiikut tälle keväälle/kesälle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt on oikeasti hyvä fiilis, vaikka olinkin ihan huono, ei ollu varsinkaan aluks yhtään tuntumaa kiipeilyyn, saati siihen kiveen. Säärtä vähän kirvelee, kun naarmutin sitä kiveen, vaikken edes kovin paljoa rimpuillu. Ja haisen hyttysmyrkyltä. Aika täydellinen olotila.

Nyt pitäs raaskia käydä suihkussa. En haluais, kun tää fiilis katoaa sitten. Mä oikeasti tykkään hyttysmyrkyn hajusta. Ehkä se on sellanen tuttu ja turvallinen tuoksu lapsuudesta. Käytiin sillon paljon Lapissa ja luonnossa muutenkin. Mut ehkä jos käyn tässä välissä ja kirjotan sitten lisää.



Noniin, nyt on sitten pesty hyttysmyrkyt pois. Niin, nyt tuli taas todistettua, että oon ihan syystäkin mursu. Mä en osaa topata. Siis kiivetä siististi sen murikan päälle asti. Monesti pääsen ihan hyvin siihen vaiheeseen, kun pitäs kiven kyljestä siirtyä kiven päälle... Ja sitten... No jos tiiätte miten hylkeet etenee, ni tiiätte miten mä etenen sen loppumatkan. No laitetaan vaikka kuva demonstraatioksi:



(Kuva ei ole oma, vaan lainattu täältä: http://www.photoshelter.com/image/I0000MF3kkxVxSRM ja oikeudet siihen omistaa, kuten sivultakin paljastuu, Lee Rentz Photography) Mulla vaan ei oo omia kuvia kiipeävistä mursuista, paitsi ittestäni tietty.

100 asiaa minusta

Koska mun blogillani on hurjasti lukijoita (tulevaisuudessa ehkä?) ni aattelin tehä tällasen kun oon muualta bongannu ja (osan jopa lukenu läpi) koska mun on vähän tylsää ja pitäs oikeesti nukkua. Tähän aikaan siis oikeesti nukkua, päivällä ois pitäny oikeesti opiskella, mut sen sijaan släkkäsin (mun uus ennätys, kymmenen askelta! ja varmasti huomenna reidet ja vatsalihakset kipeet...) ja venyttelin. Ihana kun on päässy taas liikkumaanki vähän, tuntuu et on elossa. Tuntuu et on pirtee ja on paljon paremmalla tuulella kun vaan möllöttää. Tää liikkuminen on kyllä ollu vaan antihistamiinitablettien ja nyt uutena kokeiluna myös silmätippojen ansiota. Onneks saan vielä illalla tiputella noita silmiini, en niitä tabletteja, ainoostaan tippoja, kun alkaa taas kutitella ja poltella silmiini. Mun luottoni jopa lumevaikutukseen on niin suuri, et se varmana auttaa samantien. Ehkä sit aamulla herätessä ei tunnu siltä et ois kyynelneste korvautunu hiekalla.

Mutta ne sata asiaa!

1. Oon harrastanu elämäni aikana ehkä miljoonaa eri liikuntalajia.

2. En siis oo poikkeuksellisen ahkera, en vaan oo hirveen pitkäjänteinen ja kyllästyn helposti.

3. Oon ollu jumpassa, judossa, diskotanssissa, oon ratsastanu, pelannu futista ja sählyä, oon ollu vatsatanssissa, oon miekkaillu, oon käyny Nia-tanssissa (no siellä vaan pari kertaa) ja jouskaroinu... Ja varmaan muutakin, en vaan mitenkään muista. Ainiin, afrokuubalainen tanssi ja pilates on myös tullu testattua ja joskus kävin kuntosalillakin.

4. Kuvataidekoulussa olin kuitenkin 12 vuotta.

5. Nykyään harrastan... No välillä ainakin... Kiipeilyä, luistelua, rullaluistelua, astangajooga ja släkkäystä. Lisäks pyrin käymään skikeilemässä ja tekemään core-treeniä, gymstickillä harrastamaan ja venyttelemään myös.

6. Mut oon kuitenkin huomannu, et mulle sopii sellanen et harrastan useempaa lajia. Yhteen kyllästysin.

7. En oo tainnu ainootakaan harrastusta lopettaa siihen etten tykkäis, ne vaan on jääny...

8. Monet harrastukset on taukoillu (ja unohtunu) kun on ollu pitempään kipee. Varsinkin yläasteen aikana olin aina, syytän siitä homeista koulua.

9. Nyt oon myöntyny siihen et ehkä mulla on allergia ja aattelin käydä ens talvena testeissä.

10. Ainakin oon huomannu et antihistamiinit helpottaa oloa kummasti.

11. En muuten selittäis näin paljoa allergiasta, mut musta on niin hassua ja outoa että silmät voi tuntua tältä, ennen oon vaan ollu ihan tukkonen.

12. Käytän nenäkannua, se on mun elämäni pelastaja.

13. Opiskelen geologiaa.

14. Oon alanvaihtaja, alotin opiskelemalla arkeologiaa.

15. Arkeologiasta mulla on jääny paljon hyviä kavereita, vaikka alan pariin en enää palaiskaan. Kaverit on silti parhaita.

16. Oon kotoisin Etelä-Suomesta, mut veri on kyllä aina vetäny vahvasti pohjoiseen.

17. Haluisin käydä Huippuvuorilla ja Antarktiksella ja Grönlannissa.

18. En tykkää liian kuumasta, koska se ahistaa.

19. Mulla on useemmin liian kuuma kun liian kylmä. Kylmä mulla on yleensä sillon jos oon kipee tai jos oon väsyny.

20. En kyllä tykkää liian kylmästäkään, mut se johtuu enemmänkin siitä etten tykkää pukeutua liian paljoihin vaatteisiin.

21. En pidä pitkistä kynsistä, ne ahistaa mua suunnattomasti, omat siis.

22. En tykkää myöskään kynsilakasta, se tuntuu inhottavalta.

23. Onneks oon aina harrastanu lajeja jotka vaatii lyhyitä kynsiä. Tai ehkä tää pitkäkynsiällötys onkin sitä perua.

24. En meikkaa, monista syistä. Ehkä suurin on se, että meikit tuntuu inhottavalta naamassa.

25. Mulla on iskä, äiti ja isoveli. Ja isoveljen vaimo ja niitten kaks kissaa. Ja Nelli, joka on koira ja paras sellanen, se asustelee porukoilla. Se on aina ihan innoissaan kun nähään.

26. Mulla on iso suku.

27. Musta on aina outoa kun tosi monet vaan dissaa sukuaan ja sukulaisiaan, mut ehkä mulla vaan sit on käyny poikkeuksellisen hyvä tuuri ja mun sukulaiseni on mukavia.

28. Rakastan Pekka Strengiä.

29. Oon kattonu (/kuunnellu) Magneettimiehen kolme kertaa.

30. Asun solussa.

31. Mulla on vihreet verhot ja vihreet matot, sellaset ompun vihreet.

32. Kun muutin tähän kämppään olin aika yllättyny, että tää asumus on kalustettu.

33. Se ei kyllä oikeesti haittaa, nyt mulla on pöytä käytössä.

34. Omina huonekaluina mulla on kirjahylly, keittiöjakkara ja vuodesohva.

35. Vuodesohva voi kuulostaa ankeelta, mut se on myös paras sänky ikinä.

36. Tosin nykyään nukun tän kämpän tarjoomassa sängyssä.

37. En tykkää joustinpatjoista.

38. Pidän kissoista.

39. Ja yleensäkin kaikista elukoista. Mulle kaikki jooko kiitos!

40. Kissan ottaisin mieluiten, mut en halua ottaa elukkaa jos en pysty tarjoomaan sille varmasti hyvää kotia. Nyt mulla on liian pieni kämppä, johon ei elukoita ees saa ottaa, ja liian epävakaa elämänrytmi.

41. Irkkaan.

42. Kasvatan kissanminttua.

43. Tykkään lukea, mut oon vähän turhan laiska ollu viime aikoina.

44. Erityisesti laiskuus iskee kun pitäis lukea tentteihin.

45. Onneks suurin osa tenteistä perustuu itellä nykyisin luentoihin. Niissä oon hyvä, opin luennoilla hyvin, varsinkin jos kirjotan muistiinpanoja.

46. Osaisin kirjottaa myös kirjakieltä, mutta en vaan jaksa. Tosin mulla tulee paljon huolimattomuusvirheitä ja sit kirjottelen välillä tosi tyhmiä yhdyssanavirheitä. Esim kaksi toista. Tai menenhuomenna...

47. En osaa istua aloillani, siis ilman sitä et vääntelehdin ja kääntelehdin ja vaihdan asentoa.

48. Vielä huonommin osaan seistä paikoillani, se on ihan tuskasta.

49. Saisin varmaan ADHD-diagnoosin, en sen takia että oisin jotenkin hyperaktiivinen, enemmänkin on ongelmia keskittymiskyvyssä ja pitkäjännitteisyydessä ja sellasessa. Ja saamattomuus on välillä vähän harmittavaa.

50. Musta se olis lähinnä hauskaa vaan tietää oisko mulla sellasta, oon hirveen utelias.

51. Jos jokku pohtii asioita joihin ei muista tai löydä vastausta, mulla on hirvee tarve ettiä se. On se kiva muillekin kertoa, mutta ite varsinkin haluan tietää asiat.

52. Mullekaikkihetinyt! pätee mulle parhaiten just tiedon kanssa. Haluun tietää kaiken heti ja nyt.

53. Haluisin myös oppia kaiken heti ja nyt. Ois kivaa vaan olla hyvä kaikessa... Siis teoriassa, oikeesti kyllästyisin varmana.

54. Oon aina ollu hyvä opiskelija.

55. Liikunnassa en oo ikinä ollu mikään erityisen hyvä, paitsi siinä luistelussa, oon varmaan syntyny luistimet jalassa (äitiparka...).

56. Hukkaan kaiken. Aina.

57. Olin pari vuotta lakto-ovovegetaristi.

58. Päädyin kuitenkin jonkin aikaa sitten siihen, että tartten kalaa mun aivoijeni toiminnan edistämiseksi.

59. Oon myös harkinnu riistan popsimista.

60. Mut pelkään et Pekka Strengin kuuntelu tekee musta vielä vegaanin.

61. Vegaanius ei sinänsä oo ongelma, mut oon vaan nirsu.

62. Nykyään en kyllä oo yhtä nirso kun pienenä.

63. Suurin osa ruuista joista en tykänny oli sellasia että ne tuntu inhalta suussa.

64. Viiliin en koske vieläkään. HYI!

65. En tykkää muurahaisista, mulla kiipes sellasia joskus lahkeeseen, sisäpuolelle, ja pureksi siellä. Kusiasisia siis.

66. Oon polttanu muurahaisia suurennuslasilla, kun se alkaa lämmittää murkut menee paniikkiin ja kun ne palaa, ne sihahtaa.

67. Nykyään en murkkujakaan tapa tarpeettomasti.

68. Kuinkahan moni vegaani on käyny Lapissa hyttysaikaan? Jos joku tunnustaa, kertokaa mulle miten selvisitte tappamatta niitä elukoita. Ne ulkona olevat on jees, mut jos kaks ziljoonaa tanssii sängyn vieressä kun pitäis nukkua...

69. Mun työurani keskittyy Lappiin. Rakastan Lappia.

70. Hienoin paikka ikinä missä oon yöpyny on Store Molvik. Telttailtiin hylätyssä kalastajakylässä ja herättiin siihen kun aurinko lämmitti. Ja maisemat oli huiput.

71. Oon hyvin kiinnostunut sedimenteistä.

72. Sedimenttikiinnostusta on vaikee selittää muille, koska se pitää alottaa sillä että selittää mitä sedimentit on. Ja sit kertoa että miks ne on kiinnostavia.

73. Mun harrastuksenikin monesti on ollu sellasia, että pitää selittää muille.

74. Mun silmäni ehkä putoaa päästä kohta jos en iske niihin silmätippoja.

75. Yks mun suosikki ruuistani on sellanen, et rahkan sekaan pistän mysliä ja mansikoita. Oikeen hyvää vaikka treenin jälkeen.

76. Treenin jälkeen on hyvää myös se, että tekee rahkapirtelöä. Siihen tulee maitoa, rahkaa ja marjoja, sitten vaan soseutetaan. Suosittelen. Ehkä se on kyllä enemmän ku juotavaa jugurttia.

77. Mulla on seinällä taulu, jossa on joku Stora Enson kuva, se on jostain pihapiiristä ja hieno. Oon kehystäny sen niin, ettei se Stora Enson logo näy. Muah.

78. Mun vanhasta kämpästä näky ennen vanha talo, piha ja lato. Sit siihen rakennettiin kerrostal ja autokatos. Muuttaminen ei sit harmittanu niin paljoa.

79. Oon nopee kirjottamaan.

80. Ja nopee puhumaan. Mulla on paljon asiaa.

81. Oon kuitenkin treenannu hiljaa oloakin. En siis aina päde, vaikka monesti tekiskin mieli.

82. En oo sitä mieltä et aina pitäs olla oma ittensä ja sanoa mitä on mielessä. Joo, voi toimia joillekin, mut mä oon mielummin väleissä ihmisten kanssa. Sosiaalisissa kanssakäymisissä pitää joustaakin.

83. Musta on ihan okei, että ihmisillä on eri rooleja eri tilanteissa. En kai mäkään viitti luennoilla olla sellanen riekku kun mitä oon vaikka kavereitten kanssa.

84. Oon oikeesti kiltti, reilu ja hyväntahtonen. Saatan vaan joskus tuua asioita esille niin, ettei sitä kaikki heti huomaa.

85. Mua ärsyttää monet asiat.

86. Mutta ilahduttaa kanssa! Tuun tosi helposti hyvälle tuulelle, iloitsen pienistä asioista.

87. Tänään näin koivuissa melkein puhjenneita silmuja. Se tarkottaa sitä, et kohta on kaikista kaunein vuoden aika.

88. Kaikista ihanin väri on keväisten koivujen lehtien väri. Sellanen tuore ja raikas vihreä.

89. Oon kevät ihminen. Tosin tykkään kaikista vuodenajoista.

90. Löydän asioista lähes tulkoon aina (ei tuu mieleen nyt mistä en löytäis) hyviä puolia.

91. Tosin niitä huonojakin, mut yleensä kiinnitän huomiota niihin hyviin.

92. Pidän monista tavaroista, kiinnyn niihin ihan tavaroinakin. Mut tärkeintä on se, mitä niillä voi tehdä. Ei luistimet ois niin kivat, jos niillä ei vois luistella, näin esimerkkinä.

93. Oon aika hyvä Guitar Herossa.

94. Yleensä oon nopea oppimaan.

95. Jos en jossain asiassa oo, turhaudun. Turhaudun muutenkin helposti.

96. Luen Herra Mäykysen blogia. Suosittelen.

97. Katton mieluiten Ylen kanavia, varsinkin sillon jos ihan paneudun telkkarin kattomiseen. Monesti vaikka kiipeenä tulee kyllä katottua enemmän muita, sillon jos ei jaksa keskittyä.

98. Rakastan oppimista. Haluisin olla tosi taitava ja fiksu. Ja osata ja tietää kaiken. Onneks se ei oo mahdollista, ni en sit pety kun huomaisin et se onkin tylsää.

99. Pidän susheista.

100. En oo kauheen johdonmukainen ihminen. Hypin aiheesta toiseen, paljon.

No voihan leppä (ja klara vappen!)

Mun silmiäni on tänään kutittanu ja kuumottanu. Vois jopa sanoa että paljon. Sen verran etten oikeen keksi mistä muusta tää vois johtua kun allergiasta. Varsinkin kun nenä on tukossa, ei sen takia että olisi pää täynnä räkää, vaan sen takia, että limakalvot on ihan turvonneet. Ja yskittääkin välillä. Eilen popsasin aamulla yhden allergialääkkeen, tänään aattelin kokeilla onko eroa ilman lääkettä siihen eiliseen. On. Joko oon tulossa kipeeks täysin allergiaoireilla, tai sitten mulla on allergia. Tän päivän kärvistelyt loptin ottamalla sen allergialääkkeen nyt. Oiskohan sit aamulla elävä olo? Aattelin ihan rohkaistua ja käydä lääkärillä kysäsemässä jos sais ihan reseptinkin noihin, säästäis vähän rahaa ja ei ois niin huono omatunto siitä, että syö lääkkeitä joita ei (muka) tarttis. Tällä hetkellä syytän kuitenkin kaikesta leppää jonka siitepölyt tällä seudulla ja mylläävät.

Eli vappua olen tänään viettänyt pääasiaassa ruuan puolesta. Tänä vappuna tein ekaa kertaa simaa (tuli hyvää) ja itte tein myös perunasalaatin. Ehkä ens vappuna teen itte myös munkit... Kuuma rasva vaan on paljon pelottavampaa kuin kuuma vesi. Tänä vuonna tyydyin ostamaan ne kaupasta. Eli ruuaksi söin (soija)nakkeja ja perunasalaattia siman kanssa ja jälkkäriks simaa ja munkkia. Musta oikein pätevä tapa vapun viettoon. Jotenkin paljon mukavamman kuulonen vaihtoehto kuin istua tihkusateessa puistossa kattomassa juopottelevia ihmisiä. Ei niitä aina jaksa. Hyvällä ilmalla oisin kyllä menny ja ottanu slackline mukaan, mut ei sekään oikeen sateella houkuttele, ainakaan näillä mun taidoillani.

Eilen olin kyllä grillibileissä, oli sentään ihan nätti ilma. Ja päivät alkaa olla pitkiä! Oli vaan hämärää illalla, ei pimeetä ollenkaan. Eilen viritin slacklinen ja sain yhden uuden henkilön koukuttumaan lajiin. Nyt ootan hyviä kelejä että pääsis lisää treenaamaan släkkäystä ja rullaluistelua kanssa.

Rullailukausi avattu!

Eilen aamulla kun raahauduin bussipysäkille, havahduin iloiseen yllätykseen: kevyenliikenteen väyliä oli puhdistettu talven hiekoista! Eilen kuitenkin tuli taivaalta lunta ja räntää ja vettä, joten piti ootella tähän päivään että pääs luistelemaan.

Tänään paistoi aurinko, mutta oli aika kylmä ja tuulista. Kylmyys ei niin haitannu, mut välillä tuntu ettei lainkaan etene kun sen verran tuuli vastaan. Tosin ei pieni tuulikaan siinä vaiheessa haittaa kun pitkästä aikaa luistelee, joten positiivinen fiilis jäi. Ja hiki. Lisätäämpä vaikka todisteeksi kuva:

Olin kyllä ihan yllättyny että oli noin hiki tullu, kun ei se kovin rankalta lenkiltä edes tuntunu. Vähempää vaatteitakaan en pistäsi, koska sitten vaan palelis. Hassuinta on, että reissun aikana jopa mietin, että voisin joskus kesällä rullailla yliopistolle... Reissun jälkeen huomasin, että ei, ehkä en sitä sittenkään viitsi tehdä. Sellanen kyllä olis mahdollista, että yliopistolle menis bussilla ja sieltä luistelis kotiin. Sais kätevästi lenkin siihen samaan ja ilta ois vapaana muulle.

Oli kyllä hieno fiilis taas saada luistimet jalkaan, vaikka ensin vähän pisti vastaan noitten normirullisten malli. Sen siitä saa ku luistelee talvella pikaluistimilla. Vähän kuitenkin jännittää, että tuleeko pikaluistimilla rullailusta sitten mitään... Varsinkin kun taas tottuu noihin tukevampiin malleihin. Ne on kyllä muuten tosi hyvät rullaluistimet, ja hienot. Ne on vieläkin jopa muodikkaan väriset, vaikka sillon kun ostettiin ne, ne oli edellisvuoden väriä ja siksi sai puoleen hintaan. Voisin myös harkita sauvarullaluistelua joku kerta, vaikka skikejenkin kanssa ne sauvat tuntu jotenkin ylimääräsiltä. Ehken vaan oo tottunu. Tai sit oon luistelija enkä hiihtäjä.

Elävien kirjoissa, toistaiseksi.

Mä luulen, että oon selvinny flunssasta. Tai oikeesti toivon... Pelkään jälkitauteja... No kuollakseni. Mut tänään kokeilin kuitenkin Gymstickillä jumpata, koska en voi vaan odottaa loputtomiin liikunnan alottamista. Tai sitten en alottais sitä ollenkaan. Ja pakko on kuitenkin liikkua, ihan kropankin takia, mutta varsinkin pään. Musta tulee hyperaktiivinen, keskittymiskyvytön ja saamaton. Ja hyvinhyvinhyvin makeanhimoinen. Ensin kun ei pääse liikkumaan tulee liikunnasta vierotusoireita. Sitten vahingossa popsii jotain herkkuja ja ne vieroitusoireet siirtyy siihen sokeriin. Mutta kyllä se siitä kun pääsee taas liikkumaan. Tai jos...

Niin, ja nyt mulla on sauvat! Huomenna aattelin kokeilla skikejä ja sunnuntaina on kirkkovenesoudut (opiskelijavappuhommia) niin aattelin jos raahais sinne mukanaan slacklinen. Luulis että muitakin kiinnostaa kokeilla. Pelkään vähän ruumiita, mutta ei ne ihan pahimmassa kännissä olevat pääse siihen narulle sen vertaa, että voisivat pudota. Ja juopoilla on kuitenkin juopon tuuri. Harmi, etten itte ole vielä hyvä (ei se kolme kertaa oikeen ole mestaria vielä tehny...) niin en voi brassailla taidoillani. Ois ollu mukavaa olla hyvä jo. Mut pitää pyrkiä kesällä treenaamaan ahkerasti.

Virus

Mulla on virus. Eli joku flunssan kaltainen. Aamusin on melkein kuumetta ja iltasin on kuumetta. Tää on tosi mukavaa harrastusten kannalta. Niitä siis ei ole, kun mitään ei voi tehdä. Jos ei viikkoon vielä häivy, niin menen uudestaan lääkäriin. Eilen jo kävin kertaalleen, se oli mukavan tehokas ja tiesi sitten kertoa, että keuhkot on puhtaat, sydän kanssa ja korvat ja poskiontelot ja kurkussakaan mitään näy. Että kiva sitten näin, ois ees joku bakteeritauti niin voisi syyä lääkkeitä ja tulisi usko siihen, että joskus paranee. Nyt sitä ei oikein ole...

Mutta en enää ole ihan huono guitarherossa! Tosin pitäs varmaan pitää sen osalta lepopäivä, tai saan mennä lääkäriin seuraavaks sanomaan, että niin, toi käsi nyt vähän vammaa... Suurimman osan biiseistä pääsen jo hardilla läpi (tasot siis beginner, easy, medium, hard ja expert) ja helpoimmat expertilläkin. Jos oon pitkään vielä kipee, ni mustahan tulee vielä maailmanmestari!

Hyvää pääsiäistä!

Pitkästä aikaa on oikeasti vapaata. Tai no, yksi työselkkari odottaisi kirjoittumistaan, mutta eiköhän se itse siitä selviä... Tai etene vähän tehokkaammin esimerkiksi junamatkalla.

Pääsiäisen mukana on tullut myös kevät. Ne ihan uskomattoman paksut lumikinokset sulaa ihan uskomattomalla vauhdilla. Johtuu varmaan pitkälti siitä, että tuo lumi on satanu suurimmaks osaks pakkaslumena. Sitten se on tommosta höttöä ni sulaa nopeemmin. Mä vaan pelkään, että kohta iskee vielä takatalvi sellasien -20 asteen pakkasten kanssa... Mutta ei se enää taida.

Kevään tuleminen ihan tosissaan on siitä hyvä, et alkaa olla mahdollisuuksia harrastaa kesäliikuntalajeja pihalla. Ja ei tartte muutenkaan pukea koko vaatevarastoaan päälle kun lähtee ulos. Aattelin raijata skikeni Ouluun ja käydä sieltä ostamassa ittelleni rullaluistelusauvat. Normirullaluisteluun tarttis kaiketi pari senttiä pitemmät sauvat kun skikeilyyn, mut hyvällä tuurilla onnistusin hankkimaan sellaset, jotka käy molempiin. Se pikarullailu on sit erikseen, siihen ei sauvoja tarvita. Ja kun vähän vielä kuivuu, ni voi mennä leikkimään slacklinelläkin. Ja tietty vois käydä ulkona kiipeilemässä myös. Piti mennä pääsiäiseks Ahvenanmaalle, mut tuo talvi vähän venytteli lonkeroitaan niin pitkälle kevääseen, että luovuttiin suunnitelmista. Ei viittiny lähteä kun vaarana oli että kivet on niin märkiä, ettei kiipeilystä tule mitään. Muutenkin on tullu kiipeilylaiskoteltua. Ensin oli kiire, sitten tartti luistella ja sitten oli kipeenä. Ja nyt ei oo mitään seiniä lähellä. Mutta eiköhän se taas tästä. Sen verran oon jo kokeillu, et huomannu et kädet tuntuu ihan makaroonilta, mut reidet ehkä jopa vahvistunu luistelun myötä. Reisien kuntoa oon koittanu nyt pitää yllä treenaamalla Gymstickillä välillä. Oon myös harkinnu josko uskaltais kuntosalille taas pitkästä aikaa. Siinä ois yks ihan mun naapurissani, eikä ees olis kallista. Siellä lähinnä aattelin, et vois kuntopyörällä polkea tai soutulaitteella soutaa. Tai sit käyttää niitä muita vastaavia härpäikkeitä.

Mut nyt sushit kutsuu mua. Ei vielä syömään, vaan vasta valmistamaan.

Lähtö

Yleensä mulla on niin, että jos en heti kirjoita kun tulen harrastamasta, se sitten jää väliin, kun se kaikista paras olo liikuntasuorituksen jälkeen haihtuu. Tänään se ei ole viitsinyt karata mihinkään. Luistelemasta tulin sellaset neljä-viisi tuntia sitten, ja on vieläkin ihan euforinen olo. Tosin samaan aikaan tosi haikea, koska kausi loppuu ihan kohta. En haluais sen loppuvan vielä, kun vasta olen pääsemässä lajiin kiinni. Ja kerta kerran jälkeen se sytyttää vaan enemmän. Miksen mä ole tätä ennen harrastanut? Tai no syyhän on se, että en yksinkertasesti ole tajunnut tällaista mahdollisuutta edes olevan.

Mut nyt haluaisin vaan osata kirjottaa mitä mun mielessäni ja kehossani kulkee. Jotku sanoo huumeista, että ei sitä fiilistä voi saada mistään liikunnasta tai muusta tekemisestä, että parhaan olon saa aineista, sen euforian, tai sen, että pääsee muihin maailmoihin. Mä vaan epäilen, että onko ne ikinä ihan tosissaan harrastanu mitään, onko ne löytäny ittelleen sitä lajia, jota ne rakastaa. Koska olen ihan täysin varma, että näin hyvää oloa ei voi saada aikaseks millään päihteillä. Ja muut maailmat? En mä niissä halua olla, mä haluan olla just tässä. Just tällasella hetkellä, kun mä tiiän, että mä oon hyvä, mä osaan, mä pärjään, ja kun edes puolet vuodesta voin käydä jäällä, niin selviän sen avulla.

Haluaisin vaan huutaa kaikille, että tajuatteko! Teiän pitää kokeilla, luistelkaa, kuunnelkaa kun terät liukuu jäällä, tuntekaa reisissänne se voima, jolla kuljette eteenpäin. Tuntekaa se onni, kun pääsette ensimmäisen kerran kaarteen, ilman että vauhti hidastuu. Se, kuinka löydätte sen suunnan, johon puristus lähtee. Nauttikaa kehityksestä, nauttikaa seurasta, nauttikaa kipeistä lihaksista, nauttikaa siitä kun aurinko paistaa ja jää kiiltää.

Luulen, että tänään oli ensimmäinen kerta, kun uskalsin luistella niin kovaa kuin pystyn. Ei se tietenkään vielä kovin lujaa ole, mutta se tunne on pelkkää onnea. Kun tietää, että antaa kaikkensa, kun osaa ja uskaltaa. Antaa painua hartioiden alas, ja osaa luistella kaarteen kokonaisuudessaan niin, että ei pelkää epävarmuutta.

Ensimmäinen ajanotto, ensimmäinen lähtö, ensimmäinen sata metriä. Ei vielä niitä kurveja, ainoastaan suora, puristus loppuun asti... Mutta se lähtö. Se kun asettuu viivalle, ja kaikki muu katoaa. En muista ikinä ennen sen käyneen noin vahvasti. Ne askeleet siinä alussa, vaihtaminen luisteluun, en osaa kuvailla miltä se tuntuu. Mutta tiedän, että se tulee tuntumaan vielä paremmalta, kun kaiken saa osumaan kohdalleen, kun treenaa, treenaa ja treenaa vielä lisää. Mutta jotenkin, jo nyt, se hidastaa maailman, se vie pelot pois. Kun uskaltaa aikaa vastaan luistella täysillä ja antaa kaikkensa, se siirtyy myös perusluisteluun, se pieni kilpailuhenki pään sisässä kertoo, että ei kaatumista tarvitse pelätä, ei siksi, että ei se sattuisi, vaan siksi, että en minä kaadu. Ja miten valheellista se lieneekään, eikä varmasti lopullista, niin se hetki kun sen tuntee... Kun se herää henkiin viivalla, eikä tahdo mennä nukkumaan.

Rakastan luistelua ja tätä itsekästä hyvänolon tunnetta. Mun on hyvä olla, mä osaan, mä pärjään. Tuntuu hyvältä kun osaa. Kun voi luistella kaarteet niin, että tekee mieli nauraa, koska uskaltaa. Se typerä aikaisempi kaarteiden pelko on kadonnut, uskaltaa liukua ja tuntee, että vasenkin jalka alkaa löytää paikkansa. Tahdon tätä lisää, vaikka mun sydämeni pakahtuu onnesta jo nyt. Odotan jo syksyä, kun saa ensimmäistä kertaa kesän jälkeen luistimet jalkaansa, ja astuu jäälle, ja on niin kömpelö, mutta hetken päästä ei enää ole. Silloin taas osaa ja voi olla onnellinen.

Mä olen aina huumaantunut liikunnasta, mutta tämä pakahtuminen, mitä voin edes tälle tehdä? Yleensä en liikkuessa parane, jos on minkäänlainen kilpailutilanne, tenteissä ehkä, ja sen sellaisessa, mutta kiipeilyssä ajattelen liikaa, miekkalussa kun sitä harrastin, ajattelin liikaa. Luistelussa en ajattele, siinä kaikki vain katoaa. Haluan, että tämä säilyy. Haluan selvitä kesän yli. Haluan kertoa teille, ei ole mitään parempaa kuin tämä. Se maailman katoaminen ympäriltä, se hetkessä oleminen, se onni minkä tämä kaikki aiheuttaa. Rakastan luistelua.

Mursu luistelee

Ehkä kun mulla on noin talvinen nimimerkkikin käytössä, ni mun tarttee vaan olla paljon parempi luistelussa kun kiipeilyssä. Tosin, epäilen kyllä vähän mursujen luistelutaitoa, mutta niitten ainakin pitäis olla tottuneita jäähän. Eilen olin luistelemassa, oli ihan täydellinen ilma siihen. Tänäänkin ois huvittanu, mutta ei ollu lainkaan niin kiva ilma, ja jalat oli vähän sitä mieltä, että ei luistelua minulle tänään. On kiva, kun on alkanut oppia tekniikkaa sen verran, että luistelu tuntuukin jossain. Harmittaa vaan paljon, kun loppuu kausi kohta. Voisikohan kesällä kokeilla pikarullaluistelua? Uskaltaisikohan sitä...

Kiipeillyt olen VÄHÄN viime aikoina. Tai no, en pariin viikkoon ollenkaan. On ollut niin kiire opiskeluiden kanssa, ja muuton myös. Siirryin siit matalasta majastani asumaan toisaalle matalaan majaan, mutta halvempaan sellaiseen. Kaupan päälle tuli kaksi kämppistä, joista toisen olen nähnyt pari kertaa vilaukselta, ja toista en ollenkaan. Kaksi oikein mukavaa ihmisnaapuria on tässä parhaana lisänä, ja toisen ihmisnaapurin kolme oikein mukavaa kissaa.

Jos pitäisin muotiblogia

Jos kirjottasin muotiblogia, oisin tänään voinu kirjottaa, että ulos astuessani mulla oli tänään päällä musta Raiskin takki, joka on vakosamettia ja jossa on valkonen karvareunus hupussa, se on oikeasti hieno. Päässä taasen oli Igniten vihreä myssy, siis sellanen tummahkon vihreä (havun vihreä, tai ehkä sammaleen vihreä) ja kirkkaan vihreä tupsu ja ne narut, kun myssy kerta sellanen perulaismallinen on. Melkein neonvihreät, muttei ihan. Pipokin on tosi hieno (ja oli kallis, mutta mulla pidän pipoista. En oo ikinä ollu kunnon nainen, en kuolaa kenkiä ja laukkuja, kuolaan pipoja,) Se on ostettu Partioaitasta. Ja ompun vihreät sormikkaat, vihreä on kiva väri, Seppälästä. Jalassa sitten oli punaiset toppahousut, Ice Peakin Ritut (Mulla on myös Ice Peakin takki, sen nimi oli joko Reino tai Raimo tai Reijo. Arvaatte varmaan, ettei se ole naisten). Ne on ostettu Raksilan Prismasta viime vuonna, jääkiipeilyreissua varten. Ne on pelastaneet mun elämäni. Ja ihan koipien päässä sitten Eccon talvikengät, Core Texiä, lasten mallia, jostain Nummelasta hankittu monen monta vuotta sitten. Edelleen niitä käytän, koska ne on talvikengiksi täydelliset, eli vedenkestävät ja lämpimät. Se on kiva, että on sen verta pieni jalka, että voi välillä säästä rahaa ostamalla lasten kengät, kun melkein samanlaiset aikuisten mallina maksaisi paljon enemmän.

Tähän asti vaatetus on kuitenkin ihan jees, toppahousukeli ei sinänsä ollut, mutta toppikset on paljon helpompi vetää kiipeilyhousujen päälle kuin farkut. Ja on paljon helpompaa riisua vaan päälihousut päältä, kuin alkaa vaihtamaan housuja ennen kiipeilyä. Mitenköhän pärjään, sitten kun tulee kevät ja kesä? Mutta niin, ne kiipeilyvaatteet. Jalassa tietty Five Tenin Anasazi Verdet, oli joskus kivan vihreet, enää ei ihan niin, kun on likaantuneet. Ja pohjat on pyöristyneet, ja tahtoisin niin uudet tossut. Ylävartaloa peitti alimmaisena mustat urheilurintsikat (vai pitääkö alusvaatteita mainita muotiblogeissa?) ja paitana Moonsorrowin paita, ostettu Jalometallista 2005, selässä lukee Born Of Fury. Meinasin viime viikolla pistää sen päälleni joogaan, mutta sitten en jotenkin kokenutkaan sitä soveliaaksi. En viittiny liata mitään hienoa paitaa, joten tuollainen parin päivän käytön kokenut sopi vaatteeksi oikein hyvin. Ja loppua kohti tietenkin lisättynä vähän mankkapölyllä ja kumipölyllä ja ihmispölyllä ja kaikella muullakin moskalla. Mulla on varmaan hyvä vastustuskyky, kun pyörin siellä aina likasilla patjoilla ja hengittelen kiduksiini monenmoisia hiukkasia. Mutta niin, alavartalossa sitten mustat alkkarit ja housut, jotka oli ennen beiget (tai sitten ei beiget, sellaset vaaleat kuitenkin) housut, polvipituiset ja Pranan, Karmashopista tilattu ihan kiipeilyä ajatellen. Niin, enää ne ei ihan niin vaaleat ole, varsinkaan takapuolen kohdalta, vaan värjäytyneet sillä keivimönjällä sen verta tiukkaan, että väri ei enää pois lähde. Kokonaisuuden kruunasi sitten oranssimustaraitaiset säärystimet, koska talvisin keivillä on monesti vähän viileä. Kampaus oli sellainen tyylikäs "ei kai sitä nyt viitti suihkuun mennä, menee sitten kun on tullut kiipeämästä"... Ja lämmittelyn aikana tummansiniset sukat, jotka muuttu vähän vähemmän tummansinisiksi kun oli lämmittelyksi hyppinyt patjalla ja sinertävänvihertävä huppari, jossa ei ole huppua, ja jossa on mustaa kuviointia.

Ikävä kyllä, kuvaa ette saa nähdä. Tai ehkä saatte kiittää siitä onneanne. Ymmärtänette miksi en kirjoita muotiblogia. Tai ymmärtäisitte varmasti sitten, kun kirjottaisin tämän saman tänne useampaan kertaan. Mun luisteluvaatteenikin on tosityylikkäät, päällimmäisenä kerroksena mulla oli viimeks ne lusitimet (ne oli oikeasti hienot, niillä pysty vähän harjotteleen kaarreluisteluakin, mutta ne aiheutti mulle mustelman nilkkaan) harmaat tuulipuvun housut, se miesten Ice Peakin takki (sellanen mustaharmaa ja mulle vähän liian iso, mut ei liikunnassa voi käyttää jotain naisten sopivankokosia takkeja, kun ei niissä mahu liikuttamaan käsiä) tummansininen kypärähuppu, ja sen päällä vaaleensininen fleecepipo, jossa on poronkuvia. Niin, ja ne ompunvihreät hanskat.

Voisin toki alkaa kirjottamaan muotiblogia, kuvien kera. Se voisi olla ihan hupaisaa.

Viikonlopun oon ollu ihan saamaton, tai no tänään kävin kiipeilemässä, mutta muuten, ihan kaikilta kannoilta. Huomenna paluu arkeen. Tekisi mieli vielä leikkiä abrollerilla, mutta on sen verran puhdas ja raikas olo, että taidan jättää hikoilemisen ja lattialla kieriskelyn toiselle päivälle. Abrolleriin ei toki olisi pakko liittää lattialla kieriskelyä, mutta jos lattialla on jo polvet, niin aika helposti siinä tulee kieriskeltyä. Huomenna joko joogaan tai sitten corea ja venyttelyä. Se sisältyy siihen arkeen paluuseen, opiskelun lisäksi.

Niin, ja nyt istun sängyllä ja oon pukeutunu Seppälän vihreisiin lyhyisiin yöhousuihin, joissa on kuluneita porkkanan kuvia, ja mustaan t-paitaan, jossa on tollanen No Fear boreeraus. Tyylikästä. Hiukset on sentään nyt puhtaat.

Välillä tunnen suurta yheenkuuluvuutta Bambin kanssa

Eilen kävin luistelemassa, oon jo tosi paljon kehittyny, sain otettua suojat luistimista ilman, että tartti koko ajan pelätä koska kaadun. Mutta kyllä ne potkutkin (aka puristukset) tuntu onnistuvan paremmin, en tiiä johtuko se siitä, että oli eri luistimet, vai siitä, että oon olin mielikuvaharjotellu sitä puristusta aika paljonkin kotona. "Vasen jalka oikeen vierelle, oikeella puristus suoraan sivulle, älä turhaan paukuta, päkiöille asti puristus, jalka irti jäästä, nyt kuulu klaps, jalka taakse, terä pystysuoraan, oikee jalka vasemman viereen...". Sen vielä opin, että ei saa nitkuttaa (mulla tais viime kerralla olla niin hyvät tossut jalassa, että nitkutus ei onnistunut edes multa). Eli nyt mielikuva harjottelua "jalka rauhassa alas, muista laittaa paino jalan päälle, älä vaan sohi, purista, keskity, pidä jalat hallinnassa". Ylävartalon mielikuvaharjotteluun en oo niin kovin vielä keskittyny, enkä lainkaan kaarteisiin, en mä vielä osaa, enkä uskalla. Mutta niillä pikaluistimilla (niin, hah! Osaan kyllä luistella muuten, mutta on se vähän hankalampaa pikaluistimilla) pääsisi ihan älyttömän kovaa! Ne vaan liukuu ja liukuu. En edes uskalla täysiä niillä luistella, kun tuntuu ettei hallitse tarpeeksi, mutta eiköhän se vauhti kovene sitä mukaan kun saa luottamusta taitoihinsa. Ja niin, yksi mielikuvaharjottelu "älä linttaa oikeeta jalkaa, pidä paino jalan päällä, älä sivussa", ei se kovin pahasti mene, mutta joskus meinaa vähän karata hallinnasta. Aluksi oli kyllä taas ihan hirvittävän kömpelö fiilis, tuntuu että ne luistimet vaan karkaa sivuille (just niinku bambin koivet) eikä mitenkään pureudu jäähän. Pikaluistimissa ei ole sellasta uraa terän keskellä kun normeissa, niin tuntuu että se ei ihan samalla tavalla pure jäähän. Mutta kun sitä tekniikkaa saa parannettua, niin eiköhän se siitä. Oli kyllä kivaa taas! Viimeistään ensi viikolla taas uusiks, jos vaan ilmat suosii, ja on aikaa.

Tänään oli sitten kiipeilyn vuoro, perusvoimaa treenasin, jotenkin tykkään siitä paljon. Nyt ollut sellaista viisi kertaa viisi reittiä, kussakin reitissä joku kymmenkunta muuvia. Ei ehkä kuulosta rankalta, mutta mulla on tosi huono kestävyys kiipeilyssä, ja ihan liian vähän voimia. Toi perusvoimatreeni on just sellasta mitä tartten. Ja kaiken lisäks tykkään jotenkin tosi paljon kiivetä sellasia perusreittejä ja toistaa niitä. Ehkä kyllästyn joskus, mutta nyt se tuntuu hyvältä.

Joku päivä pitäis keretä joogaankin, se tekis niin hyvää. Mut luistelukin houkuttais niin, ja kiipeily, ja slackline, ja sit ihan vaan löllööminen, jopa opiskelu! Ja kiipeily näemmä virkistää kehoa ja mieltä, ennen sinne lähtöä houkutti vaan löllööminen ja herkut.

Zzzzz... tässä vaiheessa pitäisi nukkua.

Mua häirittee tällä hetkellä kaks asiaa. Toinen on se, et on ihan sellanen fiilis et kaikki aattelee musta, et oon tehny jonku joulun jälkeisen parannuksen ja liikun kuukauden ja jätän siihen. En mä niin tahdo tehä. Coretreeni-ohjelmaa en oo aikasemmin tienny (enkä ees hoksannu ettiä mistään miten niitä liikkeitä vois tehdä), slacklineä en oo ennen omistanu ja luistelu... En oikeasti ymmärrä miks en oo ennen käyny kokeilemassa. Ehkä sitä joululomalla kun pääs luistelemaan ni muisti taas kuinka hienoa se on.

Tänään sitten ihan ekaa kertaa ikinä pikaluistimet jalassa. Luistimet joissa ei oo korkeita varsia, joissa on pitkä terä ja jotka sanoo kliklak (klaps-luistimet). Ja joilla oli vähän vaikeempi luistella (paitsi niillä käytetyillä, jotka ois saanu ostaa ehkä 450 eurolla). Aluks tuntu että ne karkaa sivuille, ku on tottunu luistimiin joissa on urat, eikä noissa ole. Mut kyllä ne jäähän kiinni nappas, oikein hyvin, ja ne liuku. Hokkarit (ainakaan mun tsekkoslovakialaiseni) ei liu mitenkään pitkiä matkoja. Ja tekniikan opetteluun menee kyllä aikaa, mut aion kyllä opetella, koska sitten ku osaa sen tekniikan ni voi vaan viiletellä kovaa vauhtia ja nauttia siitä. Nyt piti miettiä ja ajatella ja varoa.

Mutta nyt nukkumaan! Saa nähä onko huomenna lihakset kipeet, ois jo aika olla! On harmittanu ku ei ollu kiipeilystä ku vähän kipeet (ja tänään ei tuntunu lainkaan, vaikka eilen kulutti voimat loppuun, tosin siihen ei kyllä paljoa vaadita) ja core-treeni tuntu minimaalisen vähän, vaikka sillon illalla tuntu ihan kunnolla lihakset väsyneiltä. Eikö mun lihakset kasva ja voimistu?

Slackline!

Slackline ei vituta, mutta muuten vituttaa nyt, eli ensin vitutukset pois alta. Eli vituttaa sähköposti, joka oli laittanu luistelutyypin vastausviestin roskaposteihin. Ja se oli vastannut jo sunnuntaina. Ja kysyny että tiistainako tulen. Joo, olisin tullut... Mutta hankala tulla, jos lukee viestin melkein viisi tuntia sen jälkeen kun olisi pitänyt olla paikalla. Ärsyttävää. Tosin, vitutus helpottaa siitä ajatuksesta, että pääsee vielä tänä vuonna luistelemaan ihan oikeastikin. Ehkäpä torstaina, jos aamulla tuntuu vielä siltä, niin laitan viestiä että olen menossa. Osaankohan ollenkaan? Pysyyköhän niillä pikaluistimilla edes pystyssä? Vai olenkohan ihan ruumis jo torstaihin mennessä?

Nimittäin, tänään oli core-treenipäivä, ihan siis vain kotona tehtynä. Ainakin näin ekan kerran (toki joitain liikkeitä tehnyt ennenkin) perusteella se voisi olla sellainen ohjelma, jota jaksaa vääntää pitempäänkin. Ei ne liikkeet sinänsä mitään ihmeellisiä ole, mutta keskivartalolihasten treeni on jotenkin parasta lihastreeniä, jumissa olevat vatsalihakset on kaikista paras lihasjumitus. (Huomenna aamulla kun (yritän) nousen (nousta) sängystä ylös, voin olla eri mieltä.) Tuli vähän myös venyteltyä sen jälkeen, olisi vaan voinut pitempinäkin venytykset pitää. Ehkä ensi kerralla sitten.

Perjantaina tuli käytyä seinällä. Niin, ja lauantaina ja sunnuntaina. Piti opiskella viikonloppuna, mutta kävikin toisin ja osallistuin sellaiseen "kiipeilykouluun". Oli kyllä mukavaa ja hyödyllistä. Sieltä juuri tuon core-treeniohjelman sain, ja ideoita myös kiipeilyyn ihan kunnon treeniohjelmaa varten. Tekisi mieli kokeilla, mutta pitää välillä ihan pelleilläkin, koska se on kiipeilyässä parasta.

Niin, ja sitten asiaan. Eli siihen slacklineen, se pääsi eilen ulos koekäyttöön. Oli ihan parasta! Ja ihan liian vaikeeta, koko aikaa en ees koittanu kävellä, osan keskityin sen narun kanssa pelleilyyn, sillä istumiseen (se onnistuu jos pitää käsillä kinnii, vaikka nostais jalkoja ylös, ainakin jonkin aikaa siis) ja makoiluun (se ei onnistunut jos irrotti molemmat kädet maasta, mutta oli oikein hauskaa). Tuen kanssa kävelen kyllä helpostikin päästä toiseen, mutta ilman tukea... No, eiköhän se treeni auta asiaan. Mutta oli kuitenkin ihan huippua, ja on ihan loisto talvilaji, jos multa kysytään. Varsinkin jos alla on pehmeetä lunta ja on muutenkin nätti ilma. Nyt vaan mietin miten saisin houkuteltua kavereita kokeilemaan. Ärsyttää sellanen, että sanotaan, ettei tule, kun ei kuitenkaan osaa. Eihän sitä mitään voi osata, jos ei edes kokeile ja jos ei harjoittele. En mäkään osaa, mutta teen silti.

Huomenna teen parannuksen!

Tänään ois muuten ollu kiipeilypäivä, mutta toisella on tarve kokeilla uutta kameraansa, niin siirrettiin kiipeily huomiselle. Tosin kyllä sekin käy, ainakin huomiseen mennessä luulis olevan niin pallero-olo, että tulee riekuttua urakalla. Sitten niin, pitäisi se luistelu selvittää... Ei kukaan tahtoisi mun puolestani? Tosin, nyt on kyllä ollut sen verta kylmä, että en luistelemassa olisi käyny muutenkaan.

Paitsi nyt muistin tarkistaa sähköpostit, pistin yksi päivä viestiä luisteluliiton sivulle ja kysyin, voiko Oulussa harrastaa pikaluistelua ja onko kokeilumahdollisuutta, niin sain yhteyshenkilön tiedot. Jei! Enää pitäisi soittaa tai lähettää sähköpostia. Pitääpä ihan tosissaan pohtia ensin mitä tahdon kysyä.

Suklaa, suklaa

Paluu arkeen alkaa. Kunhan vielä konvehtirasia on tuhottu... Tai ehkä siihen arkeen voisi palata vähän kerrallaan...

Huomenna vois ehkä koittaa sitä paluuta vähän opiskelun kautta ja seinällä roikkumisen kautta. Jos ensin palautuisi tän päivän bussimatkasta ja kaikesta epäterveellisestä mitä on suuhunsa loman aikana tunkenut. Pitää yrittää. Sit pitäis koittaa ottaa selvää, voisko sitä pika- /kuntoluistelua koittaa jossain päin Oulua. Ois vaan niin mukavaa. Ja sit vois kesällä taas pilata tekniikan skikettämällä, kun se on sen verran erilainen mut kuitenkin vähän samanlainen laji...

Mut joku päivä, sitten kun ilmat vähän lämpenee, vaikka -20 asteen paremmalle puolelle (no oikei, ehkä sellanen -10 asteen parempi puoli ois ihan tosissaan järkevä lämpötila) ni vois mennä vähän lumettamaan itteään, eli kokeilemaan slacklineä. Omaa slacklineä.