torstai 22. heinäkuuta 2010

Merta ja asfalttia

Maanantaina olin melomassa. Tänään otin työmatkalla vähän kontaktia autoon ja asfalttiin. Melonta oli ehkä parasta ikinä (näita "parasta ikinä"-lajeja mulla on jo aika monta), asfaltiin syöksyminen ei ollut ihan niin kivaa. Mutta pyörä on kunnossa ja itelläkin vaan toinen polvi vähän kipeä. Eli eiköhän tämä tästä. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan. Melontaa taas suosittelen oikein lämpimästi. Ja koska melonta on huomattavasti mukavampaa kuin olla eri mieltä auton kanssa kulkusuunnitelmista (tai no, ehkä enemmänkin yhtä mieltä) niin kirjoitan siitä enemmän.

Viime viikolla pongasin lehdestä ilmoituksen että Vuoripuro järkkää kajattimelonta kurssin Hietasaaren rannassa (eli merellä!). Mietin sitten, että pitäsköhän sitä... Ja parin päivän harkinnalla päätin, että kyllä pitää. Voi sitä paljon huonomminkin rahansa tuhlata. Ja oon sitä mieltä vieläkin. Kovasti houkuttais päästä uusikskin ja harkitsen ihan tosissani seuraan liittymistä.

Melotiin keltasilla banaaneilla, tai saatto ne kyllä olla kajakkejakin. Ja oikeastihan ne ois enemmän banaaneja sillon, jos ne ois merikanootteja, niissä on sellanen banskumpi muoto, kun toimii sitten aallokossa paremmin. Tuollaisia ne purkit siis olivat:



Mä oon aina jotenkin tykänny kajaakeista enemmän ku kanooteista. Kanootissa on irtonainen, kajakissa on yhtä sen laitteen kanssa. Se on vaan kropalle jatkona. Paitsi kyllä se siinä vaiheessa irtoaa, kun kaadutaan, ainakin jos ei osaa eskimokäännöstä. Vähän harmittaa, ettei opeteltu sitä, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, koska se meri on aika matala siitä kohin, tai siis, se meri on aika matala hyyyyyyvin pitkälle. Ois vaan pää kolahtanut pohjaan jos ois koittanu. Seuraavassa kuva siis kaatumisharjoituksesta. Kajakista kuvattu, itte tässä vaiheessa jo pulahdettu. Kamera oli sellasessa vesitiivissä purkissa kaulassa roikkumassa, ei yhtään ollu vuotanu vesihillunnan aikana. Ja kamera on sellanen pokkari, sen pitäs olla veden kestävä, mut en kokenu tarpeelliseks kokeilla.



Ja käytiin lopuks pienellä melontaretkellä, Torinrantaan ja takasin. Oli hauska kattella maisemia vaihteeks vähän eri suunnasta. Kuitenkin musta oli parasta meloa merellä, rakastuin ihan täysin niihin aaltoihin. En kyllä sit tiiä miten tulisin toimeen oikeiden aaltojen kanssa, mut tuollaset pienet oli parhaita, paljon mukavampaa meloa pikku aallokossa kuin ihan tyynessä vedessä. Siinä tuntuu paremmin kuuluvansa kajakkiin.



Kuten huomaatte, mun kajakkini on paljon coolimpi kuin muitten kajakit. Se käyttää aurinkolaseja.



Torinrannassa käskettiin kaatamaan se kajakki, kun niillä pääse ympäri. Harmi, että se ympäripääseminen ei sisälly kajakin sisäänrakennettuihin ominaisuuksiin. Lopuks tunnelmakuva siitä kun päästiin takasin merelle. Vino horisontti sallittaneen, koska kuva on otettu kajakista.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Laiskuus

Oon ollu vähän laiska kirjottamaan. Ja liikkumaan. Mut en kovin laiska syömään suklaata...

Nyt tekis kyllä mieli leikkimään slacklinellä, muttei oikeen ole seuraa. Ei se yksin niin kivaa ole. Enkä oikeen usko että kukaan jaksas enää seuraks lähteä. Pitäs ehkä saada nää liikuntaaulosseuraa-houkutukset vähän aikasemmin. Mut onhan tässä vielä kesää jäljellä, et eiköhän sitä kerkeä.

Tänään kävin kissanäyttelyssä, ihan ekaa kertaa ikinä. Ihan kun en muuten tahtosi tarpeeks kissaa... Harmittaa vaan ku unohin ottaa kameran mukaan, ois ollu kiva ottaa muutamia kuvia. Vähän kyllä mietin, et pitäsköhän huomenna sitten kävästä sen aparaatin kanssa uudestaan.

Vähän laiska oon edelleen kirjottamaan, joten ei tällä kertaa enempää. Ehin täysin unohtamaan kaikki kirjotusideat joita mielessä aikasemmin luurasi. Pöh.