Maanantai.

Tänään on Maanantai. Maanantai tarkoituksella isolla alkukirjaimella. Yleensä maanantait on mulle ihan maanantaita vaan, mut ei se näemmä voi aina niin olla. On kiva huomata työmatkalla, että on unohtanu ottaa allergialääkkeen aamulla. Mä en oo varma mikä just nyt vetää mun hengitystiet tukkoon, mut siitä oon aika varma, et noi lääkkeet auttaa. Ja jos on vaan lumevaikutusta, ni sekin kelpaa. Kunnolla hengittäminen on kuitenkin huomattavasti mukavampaa kuin huonosti hengittäminen. No, onneks jätin myös pyörän nopeusmittarin vahingossa kotiin, joten pysty jopa kotimatkan polkemaan rauhassa. Mittarin kanssa se ei onnistu. "Mitä, oompa mä hidas! Poljen siis lujempaa. Mitä, silti joku ohitti mut! Ei näköjään oo tarpeeks lujaa tääkään!". Eli pitänee jatkossakin unohtaa mittari ja lääkkeet samana päivänä... Niin, ja muistitikunkin unohdin kotiin. Varmaan oon unohtanu tänään jotain muutakin, en vaan vielä muista mitä. Tai ehkä unohdan mennä nukkumaan ja koomaan sitten koko huomisen. Hoh.

En edes jaksanu luistelutreeneihin tänään, ei vaan ollu yhtään jaksava olo. Ja joo, ei se allergialääkkeen ottamattomuus ainakaan asiaa auttanut. Vaikka olisin ottanut heti töitten jälkeen, ei se olisi ehtinyt vaikuttaa ennen treenejä. Ja ne on niin rankkoja muutenkin, että hengitysvammaisena ei oikeen innostanu. Huomenna sit vois käydä kiipeilemässä, jos ei satu koomapäivää. Ja jos muistan sen lääkkeen...

Kesäkuu ja kesätyömatkat

Mä aina päätän päivittää tätä ahkerammin... Ja sit taas unohtuu... Nyt pika postaus, koska kohta pitää mennä nukkumaan.

Mutta niin, nyt oon ollu viikon töissä, ja oon kulkenu sinne pyörällä. Töistä tykkään ja pyöräilykin sujuu. Varsinkin takas kotiin on kiva polkea, ku ei tartte välittää siitä hikooko vai ei. Saa siis polkea kovempaa. Ja mun pyörä on ollu hyvä, pari kertaa kyllä tiputtanu vaihteen ylemmäks... Jos alkaa tehä useemmin, ni pitää käydä näyttämässä jossain. Oon vaan alkanu himoittemaan ihan maantiepyörää ja maastopyörää ittelleni. Muah, ihan kun tarttisin. Mut haluisin polkea kovaa jollain poluilla ja vielä kovempaa teillä. Enpä oo tainnu ikinä näin paljoa pyöräilyä fanittaa, mutta eipä mulla oo noin hyvää pyörää koskaan ollukaan. Se on niin hienokin... Oon vaan koko ajan huolissani, et mitä jos se hajoaa... Oon musta turhan kiintyny siihen reilussa viikossa. Mut oon kuitenkin polkenu sillä melkein joka päivä. Enkä aio enää hankkia mummopyöriä tai käsijarruttomia. Käsijarrut on paljon kätevämmät ku jalkajarrut. hihittelen aina ittekseni, tulee niin hyvä fiilis ajamisesta (ehkä mä sit kyllästyn tohon vielä kesän aikana...). Sit oon myös huomannu taas, että mulla on kilpailuhenkeä vähän liikaakin. Mua aina ärsyttää jos joku ajaa kovempaa ja aina nautin kun saan ohittaa toisen. Sit ärsyttää valoissa ku polkee jotain paljon kovempaa, mut se sit saa aina valoissa kiinni ku pitää itte niissä seistä.

Muuten ei oo tullu niin hirveästi itteä rääkättyä, eilen olin kyllä imitaatiotreeneissä, ne on ihan oikeastikin rääkkiä, mutta tykkään silti. Huominen pelottaa kyllä, en tiiä pääsenkö ees pyörälle asti, saati sitten sillä pyörällä yliopistolle. Tänään jo iski jumit ku oli hetkenki paikoillaan. Mut lihakset ne siellä vaan kasvaa. Toivottavasti. Tänään sit meditoin pitkästä aikaa (tuntu kyl enemmän nukahtamiselta... ei vaan joskus toimi) ja loikoilin piikkimatolla. Mut tuntuu sit nyt jotenkin turhan energiseltä taas. Mut nyt pikku hiljaa nukkumaan, eiköhän se kuitenkin onnistu.