Lusmupäivä.

Mulla on koko viikon ollu vähintään joku kohta ruumista kipeä, lihaksista siis. Ni tänään sit aattelin pitää Viikon Virallisen Lusmupäivän. Ja mun on tylsää! Haluisin vaan kiipeillä tai lenkkeillä tai mitä tahansa, että sais vaan liikkua (niin, koska on lusmupäivä, ni en voi tehä mitään muutakaan hyödyllistä... Tai en saa tehtyä, koska iskee aivojumi pelkästä lusmuamisesta). Oon syöny aamupalan liian myöhään, oon syöny ruuaks karkkia ja jälkkäriks oikeeta ruokaa. Oon istunu ja ollu koneella, kattonu lätkää ja kattonu futista, oon pelannu guitarheroa, ja ollut hyvinhyvinhyvin tylsistyny. Joskus tälläset lusmupäivät onnistuu ihan hyvin, mut nyt... Miks sillon kun päättää ettei liiku tekee niin mieli liikkua? Ja sit joskus ei vaan saa mitään aikaseks vaikka pitäis...

Mut huomenna... huomenna aion joko lenkkeillä tai kiipeillä. Haluisin niin paljon pihalle kiipeilemään, mut ei taida onnistua. Haluun kävellä paljain jaloin mettässä ja haista hyttysmyrkyltä ja kiivetä helppoja reittejä ja kokeilla vaikeempia ja miettiä muitten kanssa niitä vielä vaikeempia, että miten ne vois ne päästä. Ja spotata ja syyä eväitä ja hätistelä hyttysiä. Mä aattelin, et ku vähän käy kiikkumassa, saa vähän tuntumaa takas ja innostus vähän uusiks. Mut en mä tätä odottanu, oon taas ihan pulassa, kun en pääse halailemaan murikoita, kun tekee niin paljon mieli. Äh!

Toinen mikä houkuttais on paljasjalkaistelu. Kävin viimeviikolla lenkillä (! mähän en siis ikinä käy lenkillä...) paljain varpain. Olin kyllä mennossa kengät jalassa, mutta ne alko vaan tuntumaan niin ahistavalta jo ajatuksissakin. Kävin sitten ilman kenkiä, eikä kaduta yhtään. Avojaloin on niin paljon mukavampi hölkkäilläkin. Sen kävelyn mukavuuden siis jo tiesin alunperinkin, suosin kesäsin paljasjalkastelua, mutta kuten mainittu, enhän mä ikinä käy lenkillä... Paitsi pitäs ehkä uusikskin taas joku kerta.