Skiket!

Kiitos joulupukille (tai äitille) ja Sokoksen 70% alennukselle, mulla on nyt skiket! Vielä puuttuu sauvat (niitten ei älyttömän kalliit pitäisi olla) ja sit ois ihan jees jos tulis kevät, mutta ihan huippua kuitenkin. (Ei se kevät kyllä ees ihan heti auttais, ku en mitenkään saa noita Ouluun vielä raahattua). Olin jo pitempään tuollasia kuolaillu, mutta kun ne on ollu niin kalliita. Nuo oli jokku viimeset kappaleet, ni ne sai halvemmalla, mutta ihan toimivilta ne tuntu, pahvilaatikko oli vähän elämää nähny, mutta emmä sillä pahvilaatikolla skikkaile vaan niillä skikeillä.

Made in Czechoslovakia

Kävin tänään luistelemassa, ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen. Ihan aluks oli vähän hankalaa, mutta tosi nopeesti siihen taas tottu. Tosin, mun ei esimerkiksi tarttenu jarrutella, sen toimivuudesta en ole ihan niin varma. Ja aluks toivo, että päällä ois niin kypärä kun kaikki muut suojatkin. Tai no, ehkä mielummin sellanen sumopuku, se ois voinu olla aika mukava. Mutta sitten kun siihen tottu, ni se oli ihan jees.

Jalassa mulla oli mun vanhat hokkarit, sellaset joissa lukee jota kuinkin: "Made in Czechoslovakia". Se ehkä kertoo vähän mun luistinteni iästä. Ne oli vanhat jo sillon kun viimeksi käytin niitä, eikä siitä ole yhtään nuortunut. Muuten ne on kyllä hyvät luistimet, mutta sattuu varsinkin vasempaan koipeen kohtuullisen paljon, painaa siis tuohon jalkapohjaan. Tosin, vasemmassa tassussa mulla onkin sellanen kohta, että se helposti tulee kipeeksi, kun oon sen joskus telonu uidessa terävään kiveen tai lasinsiruun. "Oho, tullu tollanen kolo jalkaan. No, ei siitä tuu verta, ei se voi kovin vakava olla", no ei vissiin tuukaan verta, kun ei jalkapohjassa ihan pinnassa taida ne verisuonet kulkea, varsinkin jos kesällä oli jo paljain jaloin tassutellut... Mutta varmaan noitten luistinten takia olin hyvä luistelussa yläastella ja/tai lukiossa. En voinu vaan seistä töröttää ja kun luisteltiin matkaa kelloa vastaan, ni oli pakko luistella täysiä, ei hirveesti voinu rauhallisesti liukua, kun luistin sattu eniten sillon kun seiso. Piti nopeesti sitte pistää tassua toisen eteen, niin kai sitä nopeesti kulkeekin.

Toinen vika luistimissa on vähän se, että hokkarit on ennemminkin tarkoitettu sellasiin nopeisiin pyrähdyksiin ja käännöksiin, sellaseen matkaluisteluun sopis varmasti paremmin matkaluistimet. Kyllä tosin noillakin onnistu, suurin ongelma oli se, ettei oikein ollu luistelukuntoa. Yhteensä luistelin sellaset 4 400 metriä. On kiva kun tuossa kylällä on jäädytetty urheilukentän rata niin pystyy kunnolla kiertämään rinkiä. Luistelu taitaa olla ainoa tapa, jolla jaksaisin sitä ovaalia kiertää. Ekalle kierrokselle kun tänään lähti, ni mietin että oon aina tainnu tykätä luistelusta paljon, kun niinkin tuskasilla luistimilla oon sen verta paljon luistellu. Onneks vähän helpotti nauhojen löysäys. Ehkä niitä ei enää tartte kiristää niin kireelle kun voimat riittää, kun voimat kuitenkin lisääntynyt siitä viime kerrasta...

Kohta meillä on joulu

Ja jouluna ei taida seinälle päästä. Ja ei oikein muutenkaan lomalla. Varmaan osittain siitä syystä, on tullut ihan reippaasti kiipeiltyä tällä viikolla, ehkä vähän liiankin reippaasti, koska nyt sattuu lihaksiin. Ja ab rollerin käyttö ei ehkä ole auttanut asiaa (se on siis sellainen vatsalihastreenaus systeemi). No nyt on kyllä ainakin parin päivän tauko tulossa, että saa vähän lihaksia rentoutumaan. Olen kuitenkin huomannut kiipeilyssä sen, että jopa MINÄ voin tulla paremmaksi kun jaksan vaan tosissani treenata. Joskus en päässyt mihinkään negatiivisilla seinillä, nyt pystyn kahvailemaan jo jonkin matkaa 70 asteisella. Ja jos vaan jaksan treenata, kohta pääsen koko seinän kahvailulla ylös (tavoitteita on hyvä olla, eikö?). Joululomallakin kyllä pakko jotain liikuntaa harrastaa, koska jos on pitemmän aikaa vaan laiska, niin vaikea taas uudestaan saada rytmistä kiinni. Mutta jotenkin sellainen fiilis ollut kiipeilyn suhteen viime aikoina, että pitää treenata paljon ja se paljon treenaaminen on vain ja ainoastaan mukavaa, ja jos petraisi sopivasti kesään mennessä niin olisi ulkona niin paljon enemmän kiipeiltävää. Niin, ja ostin Lappitopon! Hyvää motivaatiota.

Tänään tein jouluostoksia (kaikki lahjat hankittu) ja kävin kampaajalla (nyt näkee taas kiivetä!). Loppu päivän vaan möllötin kun on hartiat jumissa. Niin, ja paketoin lahjat. Enää pitäisi joku päivä siivoilla ja sitten lähteä joulun viettoon. Ja kohta saan itselleni sen slacklinen! Pitää vaan keksiä mihin sen voisi virittää. Nyt voisi sitten olla iltapalan aika.

Hohhoi, päivitys pitkästä aikaa

No niin, vähän on välillä tapana unohdella blogeja... Mutta nyt siis: päivitys! Tunnisteita en kyllä enää jaksa kirjoitella.

Vähän on viime kerran jälkeen ollut vaihtelevaa tuo kiipeilyni määrä (ja taso). Välillä on tullut oltua kipeänä ja välillä taas ahkera opiskelija (siitä sentään olen nyt päässyt eroon...). Yhdet kisat oli välissä (ylitin tavoitteeni, kiipesin yhden reitin!) ja oli kivaa kyllä. Harmitti vaan kun oli niin paljon taukoilua ollut sitä ennen, ettei oikein käsinahat kestäneet seinällä roikkumista. Kisojen jälkeen on vähän saanut enemmän rytmistä kiinni, ja uusia reittejä keivin seinille. On kiva, kun on vähän vaikeammilla seinillä vähän helpompia otteitakin. Ehkä vielä muutama kahva sinne pitäisi ruuvailla, ei ehkä ihan mega sellaisia, mutta kahvoja kuitenkin.

Ja tilasin ittelleni slacklinen! Pääsen harjoittelemaan narulta putoilua. Kunhan ensin keksin, missä sitä voisi talvella treenailla. Tai sitten vaan menen ulos lumihankeen, kunhan niitä lumihankia vähän ensin ilmaantuisi. Tihkusade ei oikein innostaisi... Mutta niin, noitten kisojen b-finaaleissa pääsi taas kokeilemaan, ja se on jotenkin ihan liian koukuttavaa. Tuntuu kyllä, että koukutun liian helposti muutenkin lajeihin, joissa olen ihan onneton. Ehkä se kuitenkin on oikeasti se, että lajit, jotka kehittävät kehonhallintaa, ovat mukavia ja samoin lajit, jotka kehittävät keskittymistä.

Saatoin lupautua myös toisiin kiipeilykisoihin. No, pitäähän sielläkin jonkun olla huonoin. Ei sen tosin niin väliä, kunhan olisi jotain kiivettävää. Niin, ja hyvä b-finaali. Edellinen oli mukavan riekkuva. On tylsää vaan juoda, on kivempi jos saa myös tehdä jotain fyysistä. Kiipeilyseuran pikkujouluissa olin viikonloppuna. Siellä paras anti (siis seuran lisäksi) oli varmaan idea liidaustanssista. Tai yleisesti kiipeilytanssista, saatte arvata kuinka sovelias underiotteen esittäminen olisi tanssilavalla! Vähän kyllä sovittiin yhden kaverin kanssa, että mennään Onnelaan joskus tanssimaan sitä. Ihan vain sen oman maineen pilaamisen vuoksi, Onnelaan ei kuitenkaan koskaan tarvitse muuten mennä.

Suuret otteet

Kyllä mulla vielä joskus on reisilihakset... Ainakin ne sen verran on kipeät nyt. Sekä etu-, että takareidet.

On taas tullu huomattua, kuinka paljon jooga vaikuttaa tietosuuteen omasta kehostaan, tai liikunta yleensäkin. Mitä enemmän liikkuu, sitä terveellisemmin tahtoo syödä ja sitä vähemmän haluaa bilettää. Eilen kyllä kävin kaverin luona bileissä, mutta en juonut melkein mitään. (Enkä edes syönyt ihan kaikkia pöydän antimia!). Nyt ois ihan liikaa tulossa bileitä taas syksyllä, ei millään jaksais mennä kaikkiin, tuskin menenkään. Eihän tietty ole pakko kaikissa juoda, mutta juhliminen vie aikaa kiipeilyltä ja joogalta! Eihän se käy päinsä, ei mitenkään! Tuli eilen onneksi käytyä myös aamulla joogassa ja iltapäivällä kiipeilemässä. Oli niin mukavaa molemmissa. Ihmettelen kyllä vähän, että molempiin jaksoi, jooga tuntui pitkästä aikaa siltä, että siitä sai enemmän voimia kuin mitä se niitä vei. Ehkä keho alkaa pikkuhiljaa taas tottua siihen.

Viime torstaina kävin pitkästä aikaa Toppilassa boulderoimassa. Oli muuten mukavaa, mutta paikalla ei oikein muita kavereita ollut, kuin tuo yksi, jonka kanssa sinne matkasin. Kiivettiin sitten kahdestaan, mutta olipahan tilaa seinällä. Toppilan hyviin puoliin kuuluu myös permanto, telinevoimistelutelineet ja jättiläismaapähkinä (eli maapähkinän muotoinen jumppapallo). Telineitten käytössä olen kyllä ihan onneton, mutta ompahan mahdollisuus riekkua. Torstain tasapainopelleilystä (ja joogan tasapainoasanoista) huomasin, että tasapainoni kaipaisi kohennusta. Aika varma olen, että hankin itselleni slacklinen. Sellaisen vähän leveämmän ja helposti viritettävän. Ehkä en koskaan sillä opi kävelemään, mutta ainahan voisi harjoitella!

Kyllä se siitä

Olin ihan ahkera viime viikolla, maanantaina joogasin, keskiviikkona joogasin, perjantaina kiipesin ja sunnuntaina kiipesin. Alku viikon olinki sitten ihan raato, loppu viikosta vähän hellitti. Onneks homman pysty korjaamaan sillä, että kävi tänään uudestaan joogassa. Tuli pari uutta asanaa ihan yllätyksenä, mutta ei se kyllä haittaa (paitsi etten vielä osannut niitä).

Pääsin eilen keivillä melkein kokonaan yhen reitin, jonka kanssa olen tapellut jo pitempään. Ei kyllä aina ihan aktiivista tappelua, vaan enemmänkin silloin tällöin yrittelyä. Kaikki muuvit olen menny ja loppureitin kerralla. Enää pitäis yhdistää siihen alku... Yhdistämisongelmat taitaa enemmän olla henkisiä kuin fyysisiä. Sinänsä tyhmää, kun ei siinä ole kuin yksi helppo muuvi alussa. Eli eiköhän se siitä. Oli vaan niin hyvä fiilis päästä se yksikin kohta siitä. Ja apinan leikkiminen on mukavaa.

Mursu on palannut joogan ihmeelliseen maailmaan

Ihan ensiksi, ei se ole kiipeilystäkään luopunut. Viime kerran jälkeen tulikin kyllä viikon tauko, kun ensiksi iski jokin kummallinen lihasjumi vasemman lapaluun tienoilla olevaan lihakseen. Sattui suoraan sanottuna ihan kirosanasti. En oikein ymmärrä mistä se tuli, tai kiipeilystä varmaan, mutta sen verran viiveellä alkoi sattua... Aika äkkiä kipu kyllä lähtikin, vähän voitelin mobilatilla ja söin muutaman särkylääkkeen (yhden yön nukuin ilman, ei ollut kivaa, toista varten otin lääkkeen, auttoi). Lisää kiipeilemättömyyttä tuli opiskelijabileistä, jos juo alkoholia johonkin aamu neljään tai viiten, niin ei sitä ihan seuraavana päivänä jaksa kiivetä... Eikä ehkä sitäkään seuraavana. Vaihtoehtoisesti en ole vain tarpeeksi hyvä opiskelija, kun en omista tarpeeksi hyvää viinapäätä enkä pystyisi ryyppäämään montaa päivää putkeen.

Mutta sunnuntain jälkeen (silloin siis viimeksi cavella) on tullut käytyä kahdesti joogassa. Astanga joogaa siis harrastan, tuli aloitettua joskus reilu puolitoista vuotta sitten, mutta on ollut ihan liikaa ihan liian pitkiä taukoja. Nyt taas ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja joogata, se kuitenkin tekee niin hyvää kropalle. Sattuu meinaan ihan joka lihakseen mitä kehosta löytyy... Siinä ne vahvistuu. Joogassa on sekin hyvä puoli, että venyttely tulee kaupan päälle, ei tarvitse väsyneenä miettiä, että vielä pitäisi venytellä. Saa ihan rauhassa olla raato jos siltä tuntuu.

Jooga on myös hirmuisen addiktoivaa sitten kun siihen pääsee kiinni. Kiinni pääsemistä voisi tällä erää helpottaa, että olen ymmärtänyt, että voin syödä allergialääkkeitä silloin kun nenä on tukossa ja kurkkua kuivaa. Taidan viettää puolet ajastani paikassa, josta epäilen, että se on homeessa. En sitä niin aikaisemmin tajunnut, mutta kotona nenän tukkoisuus vaan vähenee huomattavasti. Pitiköhän kehua joogaa vielä muista syistä? Se on hyvää hengelle (no välillä voisi kyllä sen avaavan osuuden jättää poiskin, tai sen aivojen ylikierroksilla käymisen... tosin nuo taitavat vähän helpottaa sitten kun taas saa ahkerammin käytyä) ja ruumiille. Ja kiipeilylle myös!

Lastenkengät!

Kenttähommat ohi (kivaa oli!), tenttiin luku ja tentti ohi myös (ei ehkä ihan niin kivaa) ja kiipeilemässä taas käyty (ihan parasta!). Eilen tuli siis keivillä käytyä taas, oli vähän käsillä heikko päivä, mutta tänään onkin sitten mukavasti lihakset kipeät. Ja sormien nahat sopivasti kuoriutuneet (ihan oikeasti sopivasti, eli ei niin että sattuu, vaan niin, että tietää että on kiivennyt). Huomenna sitten uudestaan, pitää yrittää päästä taas kunnolliseen kiipeilyrytmiin.

Tein sitten sen virheen viime kerralla, että kokeilin jalkaani jonkun vanhoja kiipeilytossuja lainatossukorista. Sellaisia kokoa 36 olevia... Omat nykyiset on 37,5 ja normaali kengät on sellasta 38-39 (tosin ihan siitäkin syystä, että olen aina tottunut kulkemaan liian isoissa kengissä). Olen kyllä saman kokosia kokeillu ennenkin, mutta ne on ollu joko sellasia, että on sattunut niin paljon, että ei ole voinut edes istua tossu jalassa (kiipeilystä en tiedä, seinälle asti en olisi päässyt) tai sellaisia, joihin saa varpaat ihan kippuraan sisälle, niin että saa melkein kynsien yläpinnat pohjaa vasten. Mutta nuo oli sellaiset, että sattuivat vaan ihan vähän tuohon isovarpaan nivelen luulun ja niillä oli niin hyvä kiivetä. Pysyi negatiivisella seinällä mikro-otteilla hyvin jaloilla. Ah, ihanat tossut, sellaiset minäkin tahdon! Tosin, ajattelin että pitäisi sitten yleiskiipeilytossuina noita nykyisiä ja sitten pahempia reittejä varten pienempiä... Siis sitten kun saan ylipuhuttua järkeni ostamaan itselleni liian pienet tossut.

Miten se menikään? Boulderoijat ostavat tossunsa lastenosastolta....

Pakkotaukoa

Tänään oon ollu niin ahkera, että olen pakannut suurimman osan tavarasta maanantaina alkavia kenttähommia (tästä kirjoitin jo vähän täällä) varten. Muuten en varmana olisi näin ajoissa näin valmiina, mutta olisi tarkoitus ehtiä huomenna kiipeilemään. Kyllähän kiipeilyn takia pitää vähän uhrautua.

Viime viikolla tuli ihan hyvin kiivettyä, maanantaina, tiistaina ja torstaina tuli käytyä cavella. Maanantaina tuntui vielä vähän tököltä, kun niin vähälle jäänyt kiipeily viime aikoina, mutta tiistaina ja torstaina meni jo vähän paremmin. Tietty pitää järjestää nyt tähän vaiheeseen tuollainen ainakin kymmenen päivän pakko tauko (todennäköisesti pitempi, koska kenttähommia seuraa tenttiin lukua...). Tietenkin heti taukoa kun on taas päässyt kiipeilyn makuun. Ja jousiammunnan, tiistain tunnin kiipeilyrupeamaa edelsi kahden tunnin jouskarointi. Oli vähän vähemmän kiva kuulla, että kesävuoroja on kaksi jäljellä ja talvivuorot jatkuvat vasta lokakuussa. Onkohan se joku keino houkutella ihmisiä seuran jäseneksi? Jäsenet kaiketi saa myös syyskuussa jousella ammuskella. Vähän turhan houkuttelevalta se ainakin itsestä kuulostaisi... Jäsenyys maksaisi 60 euroa vuodessa ja 10 euroa liittymismaksuna, kyllä se vaan houkuttaisi... Pitäisi vaan selvittää, saako seuran jäsenet ampua myös seuran jousilla silloin kun ampumassa käy, vai pitääkö olla oma jousi sitä varten.

Niin, huomenna olisi tarkoitus käydä vielä keivillä rimpuilmassa, sitä ennen saa kuitenkin taiteilla pyörällä rinkka selässä majoittumaan parempien bussiyhteyksien päähän (eli poikaystävälle) ja käydä kaupassa ostamassa mahdollisimman kattava tofu-varasto seuraavan reilun viikon ruuaksi. Ehkä sitä voisi jotain muutakin sitten syödä, mutta tofua ainakin pitää hankkia valmiiksi, kun pohjoisen kasvisruokatarjonta ei ole ihan niin kattavaa kuin täällä.

Vaihtoehto C)

Tuli sitten valittua vaihtoehto C, eli hengailua cavella (en kiivennyt ku paljain jaloin vaan!) ja sitten rannalla. Vähän mutusteltiin eväitä ja grillattiin, heiteltiin frisbeetä, kiikuttiin kiipeilytelineissä, uitiin ja kokeiltiin slacklineä. Oli mukavan paljon porukkaa, melkeen parikymmentä, ilma oli ihan mahtava ja mansikkasuklaakakku hurjan hyvää. Vesi kyllä oli kylmää ja mun tasapainoni onneton (oisi kiva väittää, että se johtui oluesta, mutta ei kai yksi tai kaksi olutta niin paljoa tasapainoa vie? kolmannen jälkeen en kyllä enää viitsinyt kokeilla). Slacklineä kyllä tekisi mieli kokeilla uudestaankin, siinähän se tasapaino kehittyisikin.

Olisipa kiva kirjoittaa, että oli taas hurjan kivaa kiipeilemässä, mutta vielä sen verran kutitellut kurkkua, että on jäänyt se homma välistä. Eilen kävi kaverit Luohualla, oli kuulemma mukavaa.

Tiistaina oli niin kiva päivä, että päätettiin ottaa uusiksi huomenna, tosin grillauksen ja saunomisen muodossa. Sitä ennen olisi tarkoitus suunnata Lumijoelle kiipeilemään, voihan sitä itse vaikka harjata otteita tai ottaa valokuvia, jos ei vielä jaksa kunnolla kiivetä.

Kiipee kevyesti

Mulla on huomiseks vähän ongelmia päättämisen suhteen. Ollaan kiipeilyporukalla menossa huomenna Nallikariin istumaan iltaa, se nyt on ihan selvä, että sinne menen (varsinkin kun olin mukana juonimassa koko systeemiä), mutta sitä edeltävästä ajasta...

Vaihtoehto A) Suuntaan pyörälläni suoraan rannalle.
Vaihtoehto B) Suuntaan pyörälläni jousiampumaan ja sieltä rannalle.
Vaihtoehto C) Suuntaan pyörälläni cavelle ja sieltä rannalle.
Vaihtoehto D) Suuntaan pyörälläni cavelle, sieltä jousiampumaan ja sieltä rannalle.

Vaihtoehto A) tuskin tapahtuu. Se on hyvin vihoviimeinen laiskotusvaihtoehto. Vaihtoehto B) on huomattavasti parempi. Tosin, en ehkä millään jaksa odottaa siihen asti ja lähden matkaan jo aikaisemmin. Vaihtoehto C) olisi muuten hyvä, mutta ainakin sunnuntaina tuntui siltä, että jos saa välillä yskänkohtauksia ei ehkä muutenkaan ole se paras päivä kiipeillä. Vaihdoehto D) olisi unelma vaihtoehto... Mutta... Lähdenkö cavelta pois kun muut jäävät kiipeilemään? Mahdollisesti... Mutta lähdenkö jouskaroimaan siinä vaiheessa jos muut ovat menossa jo rannalle? Vähän vähemmän mahdollisesti...

Harmittaa kun tuo jouskarointi mahdollisuus on vain kerran viikossa, tuntuu vähän uhkaavasti, että jää huomiseltakin välistä. Pitää vain muistaa cavella kiivetä kevyesti...

Testi...

Olempas vähän viimeaikoina kaivannut kommenttimahdollisuutta tähän... harmi, että joku söi sen...

... tosin nyt löysyn tuosta julkaisuasetuksista kohdan Lukijan kommentit, joka näytti olevan "Älä salli". Hassua, että se alunperin oli "Salli" ja itse en ole muuttanut sitä mihinkään suuntaan missään vaiheessa. Mutta kokeillaampa jos kommenttimahdollisuus olisi palannut.

Elämäni sammakkona

Eilen tuli sitten ihan ekaa kertaa käytyä Luohualla boulderoimassa. Muuten oli oikein mukava reissu, mutta kaveri satutti jalkansa ja on nyt yli kuukauden kiipeilemättä. Onneks se on niin positiivinen ihminen, että kyllä se pärjää, pärjäsi eilenkin niin hyvin (itte oisin varmaan vaan itkeny, että ette tekään saa kiipeillä kun mäkään en voi!). Kiipeilyä aattellen ilma ei ehkä ollu maailman paras kun varsinkin kaikki vähääkin helpommat kohdat oli auringonpuolella, sormet hikos, eikä hirveesti pitäny, kitkaakaan ei ehkä ollu paras mahdollinen. Täytyy ehdottomasta tuollakin käydä uudestaan, mutta ehkäpä seuraavaks pitäisi sinne Lumijoelle taas, on reitit sen verran helpompia siellä. Tuolla tuli tahkottua lähinnä jotain olematonta reittiä (eikun siis projektoitiin uutta...) kun löydettiin kiva halkeama ihan liian alhaalta, eipä ainakaan reitin pitäis sitten olla liian paljoa helpompi pitkille ihmisille. Hah. Yksi pitempi (ja taitavampi) kaveri kyllä kiipesi sen jo, ja jatkoi vähän pitemmälle vielä, mutta eiköhän se itteltäkin kohta mene, jos treenaamaan pääsee)



Ainakin toistaseks lähtee reitti tuosta koivun paikkeilta, aateltiin kyllä, että vois pistää vähän vasemmalle vielä alotuksen niin sais mukavasti yrittää tuon puun tuosta ohittaa.



Mursu ei aina kiipeä kuin mursu, välillä on mukava näyttää sammakoltakin.

Tee työtä jolla on tarkoitus

Otinkohan mä ollenkaan huomioon ku lupasin kuvia laittaa, että mulla ei ole niitä Lumijoelta kuin muutama? En sitten varmaan. Ja yhdessäkään en taida itte kiivetä... Mutta olin oikeasti ajatellut laittaa kiipeily kuvia Jyväskylästä tähän, mutta empä sitten löydä niitä mistään. On ne kyllä koneella siellä tallessa, mutta ei se taida hirveästi tähän hätään auttaa. Ei ole niitä kamerassakaan enää, kun se alkoi olla niin täysi, että kuvien siirtäminen koneelle kävi turhan tuskaiseksi ja oli siksi pakko tyhjentää.

No, laitetaan pari kuvaa kuitenkin:














Tuollanen murikka siellä möllötti metsän keskellä. Lumikiveksi sitä kutsutaan.





















Lumikivi tässäkin, ihminen tuomassa mittakaavaa. Hienoja poketteja tuossa kohden kiven yläreunassa, saa helppojakin reittejä tehtyä.




















Tee työtä jolla on tarkoitus.

Ehkäpä ensi kerralla tulee otettua vähän enemmän kuvia, oli niin kiva kivi, että tuli eilen keskityttyä vain kiipeilyyn.

Hyttyssavu

Mursu kiipeilee jälleen! Eilen tuli käytyä Lumijoella boulderoimassa, kaveri löysi sieltä jonkin aikaa sitten muutaman toimivan murikan. Pääasiassa keskityin kiipeilemään yhdellä kivellä. Se on ainakin itteni tasoiselle kiipeilijälle aivan unelma. Se on tarpeeksi suuri, siinä on tarpeeksi kiivettävää, eri tasoista kiivettävää ja se ei kuitenkaan ole liian korkea. Pitääpäs laittaa kuva kunhan saa niitä koneelle. Itikoita oli aika paljon, mutta lotrattiin sitten itikkamyrkkyä ja laitettiin kiven koloihin hyttyssavuja. Tuonne kyllä pitäisi päästä äkkiä uudestaan, ja Cavelle myös. Ehkä jompikumpi huomenna, nyt on lepopäivä, pakko pitää kun on vielä vähän aikaa sitten sairastanut. Vähän vaan sormenpäitä kutkuttais jo...

Eilen kiivetyistä reiteistä hankala sanoa mitään, lähinnä sellasta "hei, onko tässä joku reitti? no kiipeen kuitenkin, tai tosta vierestä, tai tohon vois saada kivan..." Muutaman jätin tarkotuksella seuraavaan kertaan, kun ei viittiny väsyneenä alkaa vääntämään, eli nyt on pakko päästä pian uudestaan kun on kiipeilyt kivellä ihan kesken.

Vieläkin välillä yskittää kunnolla... Sais mennä jo kokonaan ohi, ei tällasta jaksais. Tosin huomaa kyllä, että alkaa olla terve, kun tuntuu, että pakko päästä treenaamaan ja kiipeilemään. Oo, niin joogaankin taas kohta mahdollisuus päästä, pakko kyllä mennä.

Mursu ei kiipee

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua nyt; ei tosin kiivettyäkään. Ensin oli niin paljon ohjelmaa, ettei kerennyt kiipeämään ja sitten iski flunssa. Ei onneksi kovin pahalta vaikuta, että eiköhän mene aika pian ohi. Toivottavasti paranisi siihen samaan hetkeen kun alkaa tulla nätit ilmat ja kaverit lähtee ulos boulderoimaan. Muuten kyllä hajoaa pää.

Stinky feet!

Jossain oli sanottu hyvin, että siitä tietää, että on kiipeilijä, kun kaappi haisee siltä, että sinne olisi kuollut 1700-luvun alussa haisunäätä, joka oli ennen kuolemaansa syönyt anjovis-voileivän. Haiseekohan mulla koko kämppä siltä, kun en säilytä tossujani kaapissa? Tosin luulen kyllä, että pikkasen auttaa tollanen tökötti, tai no sumute, mitä ostin Jyväskylän Exitistä joskus, varusteitten ja tossujen puhdistusainetta. Kuhan vaan olis käyttäny sitä alusta asti ja kuhan käyttäis nyt edes joka toinen kerta. Ja se kenkien haju tarttuu tietty jalkoihin ja sitä kautta sukkiin ja muihin kenkiin.

Tänään tuli taas käytyä cavella, nyt tuleekin sitten yli viikon tauko, ainakin caveiluun, jos sitten ei Helsingissä pääse vierailemaan. Tai kivillä jossakin, Etelä-Suomessa tai Jyväskylässä. Toivottavasti pääsee. Ihan hyvä päivä oli kiipeillä, ei menny ehkä parhaiten nyt, mutta oli mukavan rento fiilis ja ihanan paljon kavereita mukana. Ootin sinne kahta kaveria, mutta niitä tulikin kahdeksan. Yks vielä puuttui, se häröilee jossain päin Ruotsia tällä hetkellä, petturi.

Mursu haaveilee

Jokohan mä muistin mainita, että mun blogini löytää blogilistalta boulderointi kohdasta yhdessä Nalle Hukkataipaleen blogin kanssa. Melkeen en kehannu ees lisätä omaani, kun Nalle kuitenkin kiipeilee vähän eri tasolla kun itte. Mut sitten mua kuitenkin huvitti se sen verran paljon, että lisäsin sen kuitenkin. Minä ja Nalle, muah.

Niin, mistä sitten haaveilen. Näistä ainakin, eli Andrea Boldrinin kiipeilytossuista. Ne vaan näyttää niin hyviltä... Sellaset on kyllä seuraavaks ostoslistalla, nyt en nimittäin tartte uusia. Pitäs ehkä jättää vanhat johonkin varastettavaks, ni sais hyvän syyn hankkia nuo. Mutta kun ne olis alennuksella nyt...

Sitten haaveilen omasta pädistä, en vaan oo ihan varma millasesta. Padin pädille on kyllä tähän mennessä ollu mukavin mätkähdellä, että ehkä joku niiden pädeista olisi hyvä.

Mun varmaan pitäis haaveilla joistain köysikiipeilyvälineistä, mutta... Haaveilen sen sijaan reissusta Uuteen-Seelantiin. Siellä ois hyviä kiipeilypaikkoja ja Kea-papukaijoja. Ne tuhoaa ihan kaiken. Ja onhan se hieno paikka muutenkin. Enemmän kyllä taidan haaveilla reissusta Huippuvuorille, se on sen verran pitkäaikainen haave, että siihen ei edes liity kiipeilyä. Ois vaan ihan kiva tulla jääkarhun syömäksi.

Haaveilen myös siitä, että musta tulee joskus hyvä kiipeilijä. Aika paljosta muustakin, mutta nyt taidan keskittyä nauttimaan hyvästä oluesta (Teerenpelin Sauhusanttu. Nam)

Lepoa, lepoa

Välillä on pakko pitää lepopäiviä. Varsinkin jos pitää ettiä kaupungilta jotain vaatteita sillä aikaa kun kaverit (joita ei ole nähnyt pitkään aikaan...) kiipeää cavella. Hah. No, jos rehellisiä ollaan, pakko niitä lepopäiviä on välillä pitää kuitenkin, kun ei muuten lihakset kehity. Tein jopa pari kertaa viime viikolla käsilihastreeniä painoilla, en ees muista koska oisin jaksanu viimeks tehä niitä kaks kertaa viikossa (tämä toteamus varmaan vei kaikki oikeudet multa valittaa, että ei mun käsilihakset kehity, vaikka kuinka treenaan!). Mutta joo, ois ollu kiva nähdä kavereita.

Yhdellä kaverilla on muuten vähän kummallinen kissa. Välillä käydään hoitamassa sen katteja ja eilen mentiin kiipeilyn jälkeen suoraan: "Hei, kokeillaanko niin, ettei pestä jalkoja ollenkaan, ni nähdään tykkääkö se kiipeilytossujen hajusta!". Tykkäsi se. Se puski jalkoja ihan innolla ja yritti kieriskellä sen hajun päällä. Fiksu ja filmaattinen otus. Seuraavalla kerralla vien kyllä kengätkin näytettäväksi.

Nyt kun jaksaisi vielä tulevaisuudessa noita käsilihaksia treenata, niin ehkä musta tulee joskus vielä hyvä kiipeilijä. (Kts. edellisen postauksen kuva, siinä tavoite.)

Huomenna alkaa heinäkuu

Heinäkuu on siitä kiva, että heinäkuusta eteenpäin olen Caven jäsen. Tähän mennessä on ollut niin, ettei aina ole viittinyt lähteä kun on tehnyt mieli, kun kertamaksuilla se olisi tullut liian kalliiksi. Tästä eteenpäin se tulee liian kalliiksi, jos siellä ei käy, eiköhän se rohkaise lähtemään niinäkin kertoina kun ei oikein jaksaisi.

Tuon edellisen merkinnän otsikko saattoi muistuttaa minua eräästä tärkeästä asiasta... Miksi se venyttely on joskus niin vaikeeta? Tai miks on niin vaikeeta hoksata, ennen yhdeksää, että leipää vois olla kiva syödä iltapalaks... Pitää toivoa, että mun kananmunani on vielä syömäkelposia, tai saan syödä mysliä kuivilteen.

Tänään tuli siis taas käytyä keivillä ja keiviä ennen jouskaroimassa. Kiipeilyssä ei ehkä ollut se ihan paras päivä, mutta jouskarointi sujui huomattavasti paremmin kuin parilla edellisellä kerralla. Harmi, ettei kehitys taida jatkua ihan samalla vauhdilla kovin pitkään eteenpäin. Sillon kun alottaa jonkun uuden lajin, siinä kehittyy yleensä aluksi niin mukavan nopeasti... Sitten kun kehittyminen hidastuu, alkaa helpommin kyllästyttää, kun kehittyäkseen pitäisi alkaa oikeasti nähdä vaivaa. Mutta oon kyllä jo kiipeilyä varten nähny vaivaa, yleensä ainakin kerran puolessa vuodessa teen jotain lihaskuntoliikkeitä, että saan lihaksia ja kehityn. Ai, kerran puolessa vuodessa ei riitä?

Venyttelyä

En oo ehkä ihan kaikkein huonoiten venyvä maailmassa, mut jos jatkaisin samaan malliin kun viime aikoina tullu venyttelyt hoidettua, niin kohta olisin. Yleensäkin venyttely on enemmän ollut sitä ennen-kiipeilyä-kavereitten-kanssa-istuskelua-venyttelyä, ja se kiipeilyn jälkeinen jäänyt tekemättä. Aattelin kokeilla parantaa tapani, löysin yhdestä kiipeilykirjasta muutaman hyvän venyttelyliikkee, joita en ollut aikaisemmin kokeillut. Yllättävän hyvin toimii esimerkiksi sellainen, että seisoo hartioitten levyisessä haara-asennossa ja pistää kädet suoraan sivulle ja sitten kädet nyrkkiin. Ei ehkä kuulosta kovin venyttävältä liikkeeltä, mutta itseltäni löysin ainakin lihasjumeja joihin tuo auttoi. Ja sitten jos jaksaisi vielä venyttelyn lisäksi alkaa hankkia sitä lihaskuntoa...

Eilen oli taas cave-päivä. En ees alunperin aatellu itte kiivetä, kun oli ollu niin lämmin jo koko päivän (ja cavellakin tietty oli) ja olin just syöny. Kiipesin sitten kuitenkin. Oli kaiken lisäks ihan hyvä kerta, oon alkanu saamaan kiinni sellasista otteista, joista en ennen ees unelmoinu, negalla seinällä ainakaan. Ehkä tää tästä... Toisaalta hyvissä boulderointi kerroissa on se haittapuoli, että ei sen jälkeen niin hirveästi tee mieli aloittaa sitä köysittelyharjoittelua. Onko ihan pakko jos pelottaa?

Mutta tässä ehkä mun tulevaisuuteni (ei ole oma piirtämä tuo kuva, vaan täältä lainattu: http://www.theshortspan.com)

Mursu hirttäytyy

Huomasinpa taas vaihteeks, että mursuja ja köysiä ei oo luotu yhteen. Jotenkin kaikki tuntuma seinään katoaa saman tien kun sidon itteni köyden jatkoks. Päätin kyllä nyt virallisesti alottaa köysiin totuttautumisharjotukset. Ei siitä tuu mitään, jos boulderoinnissa kehityn koko ajan, mut köysittelyssä jumitan ekoissa otteissa enkä pääse mihinkään. Se on sellasta räpiköintiä sitten. Jotenkin boulderoidessa tuntuu liikeet paljon varmemmilta... Mutta juu, se köysiopettelu taitaa olla edessä. Ehkä mun pitäs opetella samalla tavalla kun vaikka kissan voi opetella kulkemaan valjaissa? Vähän kerrallaan, vähän kerrallaan. Ensin opettelen itte kulkemaan valjaissa, valjaat päälle kun menee kauppaan, valjaat päälle kun menee jouskaroimaan, valjaat päälle kun menee yliopistolle... Seuraavaks sidon valjaisiin köyden pätkän kiinni ja talutan itteni kauppaan ja talutan itteni jouskaroimaan ja talutan itteni yliopistolle. Voisin vaikka pyytää sittenvaiheessa kaveria avuks, se vois kanssa talutella mua edes takasin. Sellasta, että tutuissa paikoissa käydään ja muuten. Kun oon sitten tottunu olemaan talutettavana, voisin siirtyä boulderoimaan talutettuna. Siis ettei köyttä kiinnitettäs mihinkään ylös, tai etten klikuttelis sitä jatkoihin, vaan ihan vaan boulderoisin köyden päässä. Sitten kun se sujuis hyvin, vois siirtyä köysittelemään oikeasti.

Vai pitäisköhän mun sittenkin vaan opetella liidaamaan ihan vaan liidaamalla?

Nyt mä haaveilen uimisesta sen verran, et harkitsen ainakin jalkojeni kastamista lähimmällä uimarannalla. Pitäs vaan sinne asti ensin raahautua.

Kuuma

Eikö tämä kesäinen ilma olekin mukava? Olisi se, jos olisin itse jossain muualla. Miten tällä ilmalla voi edes tehdä mitään? Tai kävin rullaluistelemassa, kahdeksan kilsaa suunnilleen, juomapullo mukana, ja melkein läkähdyin. Tosin se pahin läkähtyminen alkaa iskeä vasta nyt, kun on kämppäkin saanut rauhassa lämmitä näiden parin päivän ajan.

Kivet kutsuisivat ja cave kutsuisi, mutta ei vaan pysty. Eilen ajateltiin olla ovelia ja käydä keivillä (cavella, Oulun cavella) sen sijaan, että mentäisiin muurille, kun muurille aurinko porottaa suoraan. Muurilla tosin olisi saattanut ilma kiertää, kavella se ei sitä juuri tehnyt. Ihan mukavaa oli silti. Viime viikolla olin Jyväskylässä halailemassa kiviä ja itkemässä sitä, miten en osaa mitään. Tosin monet kivet nyt olivat ihan selkeästi liian vaikeita jo topojen perusteella, mutta kai sitä aina haluaisi yllättyä positiivisesti ja osata kiivetä jotain. Kiipesin siellä kuitenkin ekan vitosen reittini, Bouldergeistin Marvinilla Keljonkankaalla. Tai se 5+ se virallisesti oli. Seuraavana yönä näin kyllä unta, että joku pro kiipesi sen, ja sanoi, että ei se kyllä ole kuin nelonen... Mutta kyllä mä taidan tahtoa luottaa topoon sen verran, että se vitonen on nyt plakkarissa. Muutamana päivänä jo Jkl:ssä meinasi lämpötila vaivata, kuumuus vie mehut niin äkkiä.

Joku päivä pitäisi lähteä Luohualle ja ehkäpä huomenna muurille. On aika säälittävää, etten ole vielä muurilla (Merikosken voimalaitoksella sijaitsee kyseinen seinä) kertaakaan käynyt... Useasti on vaan ollut keväisin liian kiirettä ja silloin kun on ollut aikaa, on ollut huono ilma. Nyt meinaa kyllä olla liiankin hyvä... Taitaa olla siellä samanlainen fiilis kuin vohvelilla vohveliraudassa; toiselta puolelta porottaa aurinko ja toiselta auringon lämmittämä seinä... Toivon vaan, että ovela suunnitelma seinälle ajoissa siirtymisestä onnistuu ja aurinko pysyy pilven lisäksi sen verran sopivasti esteitten takana, ettei suoraan muuriin porota. Mutta saa nyt nähdä saako huomenna tuota aikaiseksi ja saako ihmisiä lähtemään mukaan. Kavereita olisi kiva nähdä.

Mursu esittäytyy

Mursu opiskelee, laiskottelee ja kiipeilee. Laiskottelussa taitaa olla kaikista paras, mutta opinnoistaan tykkää kovasti ja kiipeilyä rakastaa. Ainakin sillon kun se sujuu hyvin.

Eli sellaset vajaa pari vuotta tullu kiipeilyä harrastettua, ikää löytyy itteltä suunnilleen 23 ja sukupuoli on nainen. Mitenkään vaikeita reittejä en ole kiivenny, enkä useen kiipeä niitä "helppojakaan", mutta siihen nähden miten onneton olin aloittaessani, olen ihan kohtuu tyytyväinen siihen, miten nyt kiipeän. Greidattuja reittejä en ole paljoa kiivennyt, sisällä en ole tainnut ainuttakaan, pihalla se vaikein oli 5+. Toisaalta, piha kiipeilyä olen harrastellut vasta aika vähän, viime kesä meni siltä osin ohi, kun majailin sen verran korvessa ja ilman autoa (tosin eipä se auto paljoa auttaisi ihmistä, jolla ei ajokorttia ole). Mutta kyllä se tästä vielä paranee, en tartte kun lisää voimaa, paremman tekniikan ja enemmän uskallusta.

Kiipeily ei ehkä ole se ensimmäinen laji, joka tulee mieleen ihmisellä, jolla on lyhyet raajat, heikot kädet, ja joka pelkää korkeita paikkoja. Ei se minullekaan ensimmäinen mieleen tullut laji ollut, mutta kuitenkin yksi niistä, jonka koen eniten omakseni. Ehkäpä eniten kiipeilyssä kiehtoo sen vapaus, ei ole ketään, joka pakottaa kiipeilemään, ei ole treenivastusta, jonka treenin voi pilata laiskottelemalla, ei ole joukkuetta, joka loisi paineita. Kiipeilyssä kiipeää vain itseään varten.

Erityisesti pidän boulderoinnista. Minulle se on vapaampaa, ei tarvitse huolehtia köysistä, ei valjaista, eikä toisesta kiipeilijästä. Eikä tarvitse kiivetä niin korkealle, että pelottaa liikaa. Enemmän pitäisi kyllä köysittelyäkin harrastaa, ehkä se korkeanpaikan kammo sitten hellittäisi. Vaikka en kyllä mielestäni pelkää korkeita paikkoja, en edes niiltä putoamista vaan sitä vaihetta kun törmää esteisiin; seinään, kallioon tai maahan.