Suuret otteet

Kyllä mulla vielä joskus on reisilihakset... Ainakin ne sen verran on kipeät nyt. Sekä etu-, että takareidet.

On taas tullu huomattua, kuinka paljon jooga vaikuttaa tietosuuteen omasta kehostaan, tai liikunta yleensäkin. Mitä enemmän liikkuu, sitä terveellisemmin tahtoo syödä ja sitä vähemmän haluaa bilettää. Eilen kyllä kävin kaverin luona bileissä, mutta en juonut melkein mitään. (Enkä edes syönyt ihan kaikkia pöydän antimia!). Nyt ois ihan liikaa tulossa bileitä taas syksyllä, ei millään jaksais mennä kaikkiin, tuskin menenkään. Eihän tietty ole pakko kaikissa juoda, mutta juhliminen vie aikaa kiipeilyltä ja joogalta! Eihän se käy päinsä, ei mitenkään! Tuli eilen onneksi käytyä myös aamulla joogassa ja iltapäivällä kiipeilemässä. Oli niin mukavaa molemmissa. Ihmettelen kyllä vähän, että molempiin jaksoi, jooga tuntui pitkästä aikaa siltä, että siitä sai enemmän voimia kuin mitä se niitä vei. Ehkä keho alkaa pikkuhiljaa taas tottua siihen.

Viime torstaina kävin pitkästä aikaa Toppilassa boulderoimassa. Oli muuten mukavaa, mutta paikalla ei oikein muita kavereita ollut, kuin tuo yksi, jonka kanssa sinne matkasin. Kiivettiin sitten kahdestaan, mutta olipahan tilaa seinällä. Toppilan hyviin puoliin kuuluu myös permanto, telinevoimistelutelineet ja jättiläismaapähkinä (eli maapähkinän muotoinen jumppapallo). Telineitten käytössä olen kyllä ihan onneton, mutta ompahan mahdollisuus riekkua. Torstain tasapainopelleilystä (ja joogan tasapainoasanoista) huomasin, että tasapainoni kaipaisi kohennusta. Aika varma olen, että hankin itselleni slacklinen. Sellaisen vähän leveämmän ja helposti viritettävän. Ehkä en koskaan sillä opi kävelemään, mutta ainahan voisi harjoitella!

Kyllä se siitä

Olin ihan ahkera viime viikolla, maanantaina joogasin, keskiviikkona joogasin, perjantaina kiipesin ja sunnuntaina kiipesin. Alku viikon olinki sitten ihan raato, loppu viikosta vähän hellitti. Onneks homman pysty korjaamaan sillä, että kävi tänään uudestaan joogassa. Tuli pari uutta asanaa ihan yllätyksenä, mutta ei se kyllä haittaa (paitsi etten vielä osannut niitä).

Pääsin eilen keivillä melkein kokonaan yhen reitin, jonka kanssa olen tapellut jo pitempään. Ei kyllä aina ihan aktiivista tappelua, vaan enemmänkin silloin tällöin yrittelyä. Kaikki muuvit olen menny ja loppureitin kerralla. Enää pitäis yhdistää siihen alku... Yhdistämisongelmat taitaa enemmän olla henkisiä kuin fyysisiä. Sinänsä tyhmää, kun ei siinä ole kuin yksi helppo muuvi alussa. Eli eiköhän se siitä. Oli vaan niin hyvä fiilis päästä se yksikin kohta siitä. Ja apinan leikkiminen on mukavaa.

Mursu on palannut joogan ihmeelliseen maailmaan

Ihan ensiksi, ei se ole kiipeilystäkään luopunut. Viime kerran jälkeen tulikin kyllä viikon tauko, kun ensiksi iski jokin kummallinen lihasjumi vasemman lapaluun tienoilla olevaan lihakseen. Sattui suoraan sanottuna ihan kirosanasti. En oikein ymmärrä mistä se tuli, tai kiipeilystä varmaan, mutta sen verran viiveellä alkoi sattua... Aika äkkiä kipu kyllä lähtikin, vähän voitelin mobilatilla ja söin muutaman särkylääkkeen (yhden yön nukuin ilman, ei ollut kivaa, toista varten otin lääkkeen, auttoi). Lisää kiipeilemättömyyttä tuli opiskelijabileistä, jos juo alkoholia johonkin aamu neljään tai viiten, niin ei sitä ihan seuraavana päivänä jaksa kiivetä... Eikä ehkä sitäkään seuraavana. Vaihtoehtoisesti en ole vain tarpeeksi hyvä opiskelija, kun en omista tarpeeksi hyvää viinapäätä enkä pystyisi ryyppäämään montaa päivää putkeen.

Mutta sunnuntain jälkeen (silloin siis viimeksi cavella) on tullut käytyä kahdesti joogassa. Astanga joogaa siis harrastan, tuli aloitettua joskus reilu puolitoista vuotta sitten, mutta on ollut ihan liikaa ihan liian pitkiä taukoja. Nyt taas ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja joogata, se kuitenkin tekee niin hyvää kropalle. Sattuu meinaan ihan joka lihakseen mitä kehosta löytyy... Siinä ne vahvistuu. Joogassa on sekin hyvä puoli, että venyttely tulee kaupan päälle, ei tarvitse väsyneenä miettiä, että vielä pitäisi venytellä. Saa ihan rauhassa olla raato jos siltä tuntuu.

Jooga on myös hirmuisen addiktoivaa sitten kun siihen pääsee kiinni. Kiinni pääsemistä voisi tällä erää helpottaa, että olen ymmärtänyt, että voin syödä allergialääkkeitä silloin kun nenä on tukossa ja kurkkua kuivaa. Taidan viettää puolet ajastani paikassa, josta epäilen, että se on homeessa. En sitä niin aikaisemmin tajunnut, mutta kotona nenän tukkoisuus vaan vähenee huomattavasti. Pitiköhän kehua joogaa vielä muista syistä? Se on hyvää hengelle (no välillä voisi kyllä sen avaavan osuuden jättää poiskin, tai sen aivojen ylikierroksilla käymisen... tosin nuo taitavat vähän helpottaa sitten kun taas saa ahkerammin käytyä) ja ruumiille. Ja kiipeilylle myös!

Lastenkengät!

Kenttähommat ohi (kivaa oli!), tenttiin luku ja tentti ohi myös (ei ehkä ihan niin kivaa) ja kiipeilemässä taas käyty (ihan parasta!). Eilen tuli siis keivillä käytyä taas, oli vähän käsillä heikko päivä, mutta tänään onkin sitten mukavasti lihakset kipeät. Ja sormien nahat sopivasti kuoriutuneet (ihan oikeasti sopivasti, eli ei niin että sattuu, vaan niin, että tietää että on kiivennyt). Huomenna sitten uudestaan, pitää yrittää päästä taas kunnolliseen kiipeilyrytmiin.

Tein sitten sen virheen viime kerralla, että kokeilin jalkaani jonkun vanhoja kiipeilytossuja lainatossukorista. Sellaisia kokoa 36 olevia... Omat nykyiset on 37,5 ja normaali kengät on sellasta 38-39 (tosin ihan siitäkin syystä, että olen aina tottunut kulkemaan liian isoissa kengissä). Olen kyllä saman kokosia kokeillu ennenkin, mutta ne on ollu joko sellasia, että on sattunut niin paljon, että ei ole voinut edes istua tossu jalassa (kiipeilystä en tiedä, seinälle asti en olisi päässyt) tai sellaisia, joihin saa varpaat ihan kippuraan sisälle, niin että saa melkein kynsien yläpinnat pohjaa vasten. Mutta nuo oli sellaiset, että sattuivat vaan ihan vähän tuohon isovarpaan nivelen luulun ja niillä oli niin hyvä kiivetä. Pysyi negatiivisella seinällä mikro-otteilla hyvin jaloilla. Ah, ihanat tossut, sellaiset minäkin tahdon! Tosin, ajattelin että pitäisi sitten yleiskiipeilytossuina noita nykyisiä ja sitten pahempia reittejä varten pienempiä... Siis sitten kun saan ylipuhuttua järkeni ostamaan itselleni liian pienet tossut.

Miten se menikään? Boulderoijat ostavat tossunsa lastenosastolta....