Välillä tunnen suurta yheenkuuluvuutta Bambin kanssa

Eilen kävin luistelemassa, oon jo tosi paljon kehittyny, sain otettua suojat luistimista ilman, että tartti koko ajan pelätä koska kaadun. Mutta kyllä ne potkutkin (aka puristukset) tuntu onnistuvan paremmin, en tiiä johtuko se siitä, että oli eri luistimet, vai siitä, että oon olin mielikuvaharjotellu sitä puristusta aika paljonkin kotona. "Vasen jalka oikeen vierelle, oikeella puristus suoraan sivulle, älä turhaan paukuta, päkiöille asti puristus, jalka irti jäästä, nyt kuulu klaps, jalka taakse, terä pystysuoraan, oikee jalka vasemman viereen...". Sen vielä opin, että ei saa nitkuttaa (mulla tais viime kerralla olla niin hyvät tossut jalassa, että nitkutus ei onnistunut edes multa). Eli nyt mielikuva harjottelua "jalka rauhassa alas, muista laittaa paino jalan päälle, älä vaan sohi, purista, keskity, pidä jalat hallinnassa". Ylävartalon mielikuvaharjotteluun en oo niin kovin vielä keskittyny, enkä lainkaan kaarteisiin, en mä vielä osaa, enkä uskalla. Mutta niillä pikaluistimilla (niin, hah! Osaan kyllä luistella muuten, mutta on se vähän hankalampaa pikaluistimilla) pääsisi ihan älyttömän kovaa! Ne vaan liukuu ja liukuu. En edes uskalla täysiä niillä luistella, kun tuntuu ettei hallitse tarpeeksi, mutta eiköhän se vauhti kovene sitä mukaan kun saa luottamusta taitoihinsa. Ja niin, yksi mielikuvaharjottelu "älä linttaa oikeeta jalkaa, pidä paino jalan päällä, älä sivussa", ei se kovin pahasti mene, mutta joskus meinaa vähän karata hallinnasta. Aluksi oli kyllä taas ihan hirvittävän kömpelö fiilis, tuntuu että ne luistimet vaan karkaa sivuille (just niinku bambin koivet) eikä mitenkään pureudu jäähän. Pikaluistimissa ei ole sellasta uraa terän keskellä kun normeissa, niin tuntuu että se ei ihan samalla tavalla pure jäähän. Mutta kun sitä tekniikkaa saa parannettua, niin eiköhän se siitä. Oli kyllä kivaa taas! Viimeistään ensi viikolla taas uusiks, jos vaan ilmat suosii, ja on aikaa.

Tänään oli sitten kiipeilyn vuoro, perusvoimaa treenasin, jotenkin tykkään siitä paljon. Nyt ollut sellaista viisi kertaa viisi reittiä, kussakin reitissä joku kymmenkunta muuvia. Ei ehkä kuulosta rankalta, mutta mulla on tosi huono kestävyys kiipeilyssä, ja ihan liian vähän voimia. Toi perusvoimatreeni on just sellasta mitä tartten. Ja kaiken lisäks tykkään jotenkin tosi paljon kiivetä sellasia perusreittejä ja toistaa niitä. Ehkä kyllästyn joskus, mutta nyt se tuntuu hyvältä.

Joku päivä pitäis keretä joogaankin, se tekis niin hyvää. Mut luistelukin houkuttais niin, ja kiipeily, ja slackline, ja sit ihan vaan löllööminen, jopa opiskelu! Ja kiipeily näemmä virkistää kehoa ja mieltä, ennen sinne lähtöä houkutti vaan löllööminen ja herkut.

Zzzzz... tässä vaiheessa pitäisi nukkua.

Mua häirittee tällä hetkellä kaks asiaa. Toinen on se, et on ihan sellanen fiilis et kaikki aattelee musta, et oon tehny jonku joulun jälkeisen parannuksen ja liikun kuukauden ja jätän siihen. En mä niin tahdo tehä. Coretreeni-ohjelmaa en oo aikasemmin tienny (enkä ees hoksannu ettiä mistään miten niitä liikkeitä vois tehdä), slacklineä en oo ennen omistanu ja luistelu... En oikeasti ymmärrä miks en oo ennen käyny kokeilemassa. Ehkä sitä joululomalla kun pääs luistelemaan ni muisti taas kuinka hienoa se on.

Tänään sitten ihan ekaa kertaa ikinä pikaluistimet jalassa. Luistimet joissa ei oo korkeita varsia, joissa on pitkä terä ja jotka sanoo kliklak (klaps-luistimet). Ja joilla oli vähän vaikeempi luistella (paitsi niillä käytetyillä, jotka ois saanu ostaa ehkä 450 eurolla). Aluks tuntu että ne karkaa sivuille, ku on tottunu luistimiin joissa on urat, eikä noissa ole. Mut kyllä ne jäähän kiinni nappas, oikein hyvin, ja ne liuku. Hokkarit (ainakaan mun tsekkoslovakialaiseni) ei liu mitenkään pitkiä matkoja. Ja tekniikan opetteluun menee kyllä aikaa, mut aion kyllä opetella, koska sitten ku osaa sen tekniikan ni voi vaan viiletellä kovaa vauhtia ja nauttia siitä. Nyt piti miettiä ja ajatella ja varoa.

Mutta nyt nukkumaan! Saa nähä onko huomenna lihakset kipeet, ois jo aika olla! On harmittanu ku ei ollu kiipeilystä ku vähän kipeet (ja tänään ei tuntunu lainkaan, vaikka eilen kulutti voimat loppuun, tosin siihen ei kyllä paljoa vaadita) ja core-treeni tuntu minimaalisen vähän, vaikka sillon illalla tuntu ihan kunnolla lihakset väsyneiltä. Eikö mun lihakset kasva ja voimistu?

Slackline!

Slackline ei vituta, mutta muuten vituttaa nyt, eli ensin vitutukset pois alta. Eli vituttaa sähköposti, joka oli laittanu luistelutyypin vastausviestin roskaposteihin. Ja se oli vastannut jo sunnuntaina. Ja kysyny että tiistainako tulen. Joo, olisin tullut... Mutta hankala tulla, jos lukee viestin melkein viisi tuntia sen jälkeen kun olisi pitänyt olla paikalla. Ärsyttävää. Tosin, vitutus helpottaa siitä ajatuksesta, että pääsee vielä tänä vuonna luistelemaan ihan oikeastikin. Ehkäpä torstaina, jos aamulla tuntuu vielä siltä, niin laitan viestiä että olen menossa. Osaankohan ollenkaan? Pysyyköhän niillä pikaluistimilla edes pystyssä? Vai olenkohan ihan ruumis jo torstaihin mennessä?

Nimittäin, tänään oli core-treenipäivä, ihan siis vain kotona tehtynä. Ainakin näin ekan kerran (toki joitain liikkeitä tehnyt ennenkin) perusteella se voisi olla sellainen ohjelma, jota jaksaa vääntää pitempäänkin. Ei ne liikkeet sinänsä mitään ihmeellisiä ole, mutta keskivartalolihasten treeni on jotenkin parasta lihastreeniä, jumissa olevat vatsalihakset on kaikista paras lihasjumitus. (Huomenna aamulla kun (yritän) nousen (nousta) sängystä ylös, voin olla eri mieltä.) Tuli vähän myös venyteltyä sen jälkeen, olisi vaan voinut pitempinäkin venytykset pitää. Ehkä ensi kerralla sitten.

Perjantaina tuli käytyä seinällä. Niin, ja lauantaina ja sunnuntaina. Piti opiskella viikonloppuna, mutta kävikin toisin ja osallistuin sellaiseen "kiipeilykouluun". Oli kyllä mukavaa ja hyödyllistä. Sieltä juuri tuon core-treeniohjelman sain, ja ideoita myös kiipeilyyn ihan kunnon treeniohjelmaa varten. Tekisi mieli kokeilla, mutta pitää välillä ihan pelleilläkin, koska se on kiipeilyässä parasta.

Niin, ja sitten asiaan. Eli siihen slacklineen, se pääsi eilen ulos koekäyttöön. Oli ihan parasta! Ja ihan liian vaikeeta, koko aikaa en ees koittanu kävellä, osan keskityin sen narun kanssa pelleilyyn, sillä istumiseen (se onnistuu jos pitää käsillä kinnii, vaikka nostais jalkoja ylös, ainakin jonkin aikaa siis) ja makoiluun (se ei onnistunut jos irrotti molemmat kädet maasta, mutta oli oikein hauskaa). Tuen kanssa kävelen kyllä helpostikin päästä toiseen, mutta ilman tukea... No, eiköhän se treeni auta asiaan. Mutta oli kuitenkin ihan huippua, ja on ihan loisto talvilaji, jos multa kysytään. Varsinkin jos alla on pehmeetä lunta ja on muutenkin nätti ilma. Nyt vaan mietin miten saisin houkuteltua kavereita kokeilemaan. Ärsyttää sellanen, että sanotaan, ettei tule, kun ei kuitenkaan osaa. Eihän sitä mitään voi osata, jos ei edes kokeile ja jos ei harjoittele. En mäkään osaa, mutta teen silti.

Huomenna teen parannuksen!

Tänään ois muuten ollu kiipeilypäivä, mutta toisella on tarve kokeilla uutta kameraansa, niin siirrettiin kiipeily huomiselle. Tosin kyllä sekin käy, ainakin huomiseen mennessä luulis olevan niin pallero-olo, että tulee riekuttua urakalla. Sitten niin, pitäisi se luistelu selvittää... Ei kukaan tahtoisi mun puolestani? Tosin, nyt on kyllä ollut sen verta kylmä, että en luistelemassa olisi käyny muutenkaan.

Paitsi nyt muistin tarkistaa sähköpostit, pistin yksi päivä viestiä luisteluliiton sivulle ja kysyin, voiko Oulussa harrastaa pikaluistelua ja onko kokeilumahdollisuutta, niin sain yhteyshenkilön tiedot. Jei! Enää pitäisi soittaa tai lähettää sähköpostia. Pitääpä ihan tosissaan pohtia ensin mitä tahdon kysyä.

Suklaa, suklaa

Paluu arkeen alkaa. Kunhan vielä konvehtirasia on tuhottu... Tai ehkä siihen arkeen voisi palata vähän kerrallaan...

Huomenna vois ehkä koittaa sitä paluuta vähän opiskelun kautta ja seinällä roikkumisen kautta. Jos ensin palautuisi tän päivän bussimatkasta ja kaikesta epäterveellisestä mitä on suuhunsa loman aikana tunkenut. Pitää yrittää. Sit pitäis koittaa ottaa selvää, voisko sitä pika- /kuntoluistelua koittaa jossain päin Oulua. Ois vaan niin mukavaa. Ja sit vois kesällä taas pilata tekniikan skikettämällä, kun se on sen verran erilainen mut kuitenkin vähän samanlainen laji...

Mut joku päivä, sitten kun ilmat vähän lämpenee, vaikka -20 asteen paremmalle puolelle (no oikei, ehkä sellanen -10 asteen parempi puoli ois ihan tosissaan järkevä lämpötila) ni vois mennä vähän lumettamaan itteään, eli kokeilemaan slacklineä. Omaa slacklineä.