Mä aina päätän päivittää tätä ahkerammin... Ja sit taas unohtuu... Nyt pika postaus, koska kohta pitää mennä nukkumaan.
Mutta niin, nyt oon ollu viikon töissä, ja oon kulkenu sinne pyörällä. Töistä tykkään ja pyöräilykin sujuu. Varsinkin takas kotiin on kiva polkea, ku ei tartte välittää siitä hikooko vai ei. Saa siis polkea kovempaa. Ja mun pyörä on ollu hyvä, pari kertaa kyllä tiputtanu vaihteen ylemmäks... Jos alkaa tehä useemmin, ni pitää käydä näyttämässä jossain. Oon vaan alkanu himoittemaan ihan maantiepyörää ja maastopyörää ittelleni. Muah, ihan kun tarttisin. Mut haluisin polkea kovaa jollain poluilla ja vielä kovempaa teillä. Enpä oo tainnu ikinä näin paljoa pyöräilyä fanittaa, mutta eipä mulla oo noin hyvää pyörää koskaan ollukaan. Se on niin hienokin... Oon vaan koko ajan huolissani, et mitä jos se hajoaa... Oon musta turhan kiintyny siihen reilussa viikossa. Mut oon kuitenkin polkenu sillä melkein joka päivä. Enkä aio enää hankkia mummopyöriä tai käsijarruttomia. Käsijarrut on paljon kätevämmät ku jalkajarrut. hihittelen aina ittekseni, tulee niin hyvä fiilis ajamisesta (ehkä mä sit kyllästyn tohon vielä kesän aikana...). Sit oon myös huomannu taas, että mulla on kilpailuhenkeä vähän liikaakin. Mua aina ärsyttää jos joku ajaa kovempaa ja aina nautin kun saan ohittaa toisen. Sit ärsyttää valoissa ku polkee jotain paljon kovempaa, mut se sit saa aina valoissa kiinni ku pitää itte niissä seistä.
Muuten ei oo tullu niin hirveästi itteä rääkättyä, eilen olin kyllä imitaatiotreeneissä, ne on ihan oikeastikin rääkkiä, mutta tykkään silti. Huominen pelottaa kyllä, en tiiä pääsenkö ees pyörälle asti, saati sitten sillä pyörällä yliopistolle. Tänään jo iski jumit ku oli hetkenki paikoillaan. Mut lihakset ne siellä vaan kasvaa. Toivottavasti. Tänään sit meditoin pitkästä aikaa (tuntu kyl enemmän nukahtamiselta... ei vaan joskus toimi) ja loikoilin piikkimatolla. Mut tuntuu sit nyt jotenkin turhan energiseltä taas. Mut nyt pikku hiljaa nukkumaan, eiköhän se kuitenkin onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti