Pinkkitassuinen hobitti

Ehkäpä blogini kaipaa lisää kuvia. Oma naama ei kuitenkaan taida kuviin eksyä ennen kuin hiukset kohtaavat ystävänsä sakset ja leikkurin. Vaihtoehtoisesti geelikin kelpaisi, mutta en jotenkin osaa laittautua liikuntaa varten. Ehkäpä hiki riittäisi, tarpeeksi kun hikoaa niin ei ole väliä miltä hiukset näyttää... Kaikista suurin syy kuvattomuudelle on kuitenkin kuvaajan puute. Käyn liikaa yksin harrastamassa ja toisaalta en edes viitsisi ottaa kuvajaa mukaan vaikkapa jumppaan. Kotona kuntoillessa edeltävää kuvailua taas pitäisi edeltää siivoaminen... Ja kotona esiinnyn ehkä vielä vähemmän edustavana kuin julkisissa jumpissa.

Kuvaksi tällä kertaa päätyi muutaman viikon ote HeiaHeiasta.

HeiaHeia saa liikunnan määrän näyttämään niin suurelta... Vaikkakaan ihan tuolta se ei joka viikko näytä. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi varmaan laittaa kuva viikoista, jolloin liikunta on sisältänyt pari pakollista pyöräilyä eikä hirveästi muuta. Paitsi shoppailun ja saunomisen, ne tulee kummasti lisättyä täyttämään tyhjiä viikkoja, vaikka eivät yleensä Heiaan asti päädy.

Tänään kävin pyörällä yliopistolla, menomatka oli ihan mukava kun oli seuraa, kotimatka tylsempi kun piti polkea yksin ja sormet oli umpijäässä, kun lämpötila oli laskenut pari ratkaisevaa astetta. Illalla oli kuntonyrkkeilyharkat, toisiksi viimeiset tuosta kurssista, mukavaa oli jälleen. Ulkomuotoni oli varmasti vakuuttava: vaaleanpunaiset säkkihanskat käsissä ja varpaissa Fivefingers-tossut. Ihan kuin en ilman niitä muistuttaisi kylliksi hobittia.

ps. Tossut on sentään valkomustat, kädet ajoi hanskoineen pinkkien tassujen asemaa. Ei kyllä oo yhtä söpöt kuin kissojen pinkit tassut.

pps. Jalat profiilikuvassa eivät ole omani, vaikka mulla kuulemma onkin räpylät.

Vaaleanpunaiset säkkihanskat

Toissa viikolla mun kotiini muutti muutama uusi asukas:

Saanen siis esitellä vaaleanpunaiset säkkihanskani ja violetit käsisiteeni. Kuntonyrkkeilyssä oli sen verran mukavaa ja (muiden) hiestä märkien väärän kokoisten hanskojen käyttö sen verran epämukavaa, että omat päätin hankkia. Varsinkin kun vaaleanpunaiset hanskat sattuivat olemaan alennuksessa. Ne olivat myös parhaat käteen noista kohtuu hintaisista rukkasista, kalliimman sorttisia en kyllä tainnut edes kokeilla. Säkkien ja toisten hanskojen hakkaamiseen nuo käyvät mainiosti.

Sellainen kumma juttu tapahtui parin kuntonyrkkeilykerran jälkeen, että aloin epäillä, ettei pelkkä kuntonyrkkeily pitemmän päälle riitä itselle, se tuntuu jotenkin tavoitteettomalta. En toisaalta näe miksi oikeassa nyrkkeilyssä tai vaikkapa thainyrkkeilyssä olisi enemmän tavoitteita, koska ei itsellä ole minkään laisia haaveita (tai mahdollisuuksia) kisamenestyksestä kuitenkaan. Mutta ehkä se on se, että sparraaminen olisi kuitenkin monipuolisempaa, kun ei vain tietyillä sarjoilla mentäisi koko aikaa. Thainyrkkeily on päätynyt nyt haaveeksi numero yksi, kunhan vain kevään alkeiskurssille mahtuisi.

Mitä kävi sille Mursulle, joka pitää kamppailulajeista joissa ei lyödä?

Thainyrkkeilyhaaveen lisäksi on elämääni ilmaantunut kummallinen lenkkeilyhinku. Kovin pahaksi se ei ole vielä äitynyt, mutta aattelin kasvatella sitä kevättä varten. Sitä ennen vahvistan nilkkaani (olenkohan joskus maininnut, että oikean jalan nilkka on paljon heikompi kuin vasemman, tai että olen epäillyt sitä. Nyt on fysioterapeuttikin niin sanonut, ja antanut pari vinkkiä jolla sitä saa vahvistettua) ja odotan kelejä, joilloin Fivefingerseillä on mukava sipsutella ulkona.

Operaatio lisää lihaksia ylävartaloon -on ihan hyvällä mallilla. Kuntonyrkkeilssä olen käynyt nyt sen kolme kertaa, kerran viikossa on ollut tunteja. Tuntuu, ettei se riitä millään. Punnerruksissa olen jo parempi kuin kuun alussa. Aika paljonkin, punnerrukseni alkavot jo muistuttaa punnerruksia ja jaksan tehdä niitä enemmän.

Hakkailulla ja punnerruksella jatketaan, kiikkumassakin tuli käytyä pitkästä aikaa ja houkuttaisi pian uudestaan. Alaraajat pysyvät mukana ihan normi toiminnalla, luistelusta kyllä olen laistanut luvattoman paljon. Luistuakin varten vaan pitäisi nilkka saada ruotuun, ärsyttää kun toinen jalka tottelee toista huonommin.

Nyt hetkinen vielä opiskelua, sitten syömään. Salaattia ja kalaa, ehkä jälkkäriksi vähän suklaata.

Punnertaen

Toiset tekee uudenvuodenlupauksia, itselle riittävät tavoitteet. Ensimmäisenä tavoitteena on opetella kunnolla punnertamaan, toisena käydä astangan alkeisjatkokurssi ja kolmantena ihan yleisesti hankkia lisää lihaksia ylävartaloon. Eiköhän se toteudu kahden ensimmäisen tavoitteen avulla.

Mun on jo pitkään pitäny aloittaa punnerrus, mutta se on aina mennyt siihen, että muutaman päivän jaksaa, sitten taas unohtaa kokonaan. Yksi päivä törmäsin sitten tähän: one hundred push ups. Ihan tuohon sataan en ehkä pyri, mutta eiköhän ohjelma toimi, vaikka ennen sitäkin jättäisi kesken. En kyllä tahtoisi ihan pienestä luovuttaa...

Käsilihasten hankintaan, ja hartiajumien vähentämiseen samalla, tähtää myös kuntonyrkkeily. Kävin kerran joululomalla kokeilemassa, oli sen verran mukavaa hakata, että osallistun kurssille ja sen jälkeenkin yritän käydä ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Kerran viikossa olisi ihan mukava. En kyllä oikein ymmärrä miten keretä harrastamaan kaikkea, mitä haluaisin harrastaa...

Mutta ruumiini vaatimusten mukaan aion nyt mennä. Eli luistelua vähän vähemmän, koska reisissä on jo voimaa. Ja koska ulkona on ollut niin paljon pakkasta ja luistelu siirtyi kauemmalle kentälle. Viikonlopulle kyllä luvattu lämpimäpää, eli ehkä sitten tämän vuoden luistelut saa aloitettua. Kiipeilykin jää väkisin vähemmälle, koska ei vaan aika riitä kaikkeen. Ensi viikolla kyllä tarkoitus seinilläkin käydä riippumassa. Luulen, ettei Operaatio Ylävartalon Vahvistus tee yhtään pahaa kiipeilytaidoillekaan. Joogassa pitää yrittää käydä vähintään kerran viikossa, koska se lisää voiman lisäksi liikkuvuutta.

Niin joo, ja opiskellakin pitäisi.