Elämäni sammakkona

Eilen tuli sitten ihan ekaa kertaa käytyä Luohualla boulderoimassa. Muuten oli oikein mukava reissu, mutta kaveri satutti jalkansa ja on nyt yli kuukauden kiipeilemättä. Onneks se on niin positiivinen ihminen, että kyllä se pärjää, pärjäsi eilenkin niin hyvin (itte oisin varmaan vaan itkeny, että ette tekään saa kiipeillä kun mäkään en voi!). Kiipeilyä aattellen ilma ei ehkä ollu maailman paras kun varsinkin kaikki vähääkin helpommat kohdat oli auringonpuolella, sormet hikos, eikä hirveesti pitäny, kitkaakaan ei ehkä ollu paras mahdollinen. Täytyy ehdottomasta tuollakin käydä uudestaan, mutta ehkäpä seuraavaks pitäisi sinne Lumijoelle taas, on reitit sen verran helpompia siellä. Tuolla tuli tahkottua lähinnä jotain olematonta reittiä (eikun siis projektoitiin uutta...) kun löydettiin kiva halkeama ihan liian alhaalta, eipä ainakaan reitin pitäis sitten olla liian paljoa helpompi pitkille ihmisille. Hah. Yksi pitempi (ja taitavampi) kaveri kyllä kiipesi sen jo, ja jatkoi vähän pitemmälle vielä, mutta eiköhän se itteltäkin kohta mene, jos treenaamaan pääsee)



Ainakin toistaseks lähtee reitti tuosta koivun paikkeilta, aateltiin kyllä, että vois pistää vähän vasemmalle vielä alotuksen niin sais mukavasti yrittää tuon puun tuosta ohittaa.



Mursu ei aina kiipeä kuin mursu, välillä on mukava näyttää sammakoltakin.

Tee työtä jolla on tarkoitus

Otinkohan mä ollenkaan huomioon ku lupasin kuvia laittaa, että mulla ei ole niitä Lumijoelta kuin muutama? En sitten varmaan. Ja yhdessäkään en taida itte kiivetä... Mutta olin oikeasti ajatellut laittaa kiipeily kuvia Jyväskylästä tähän, mutta empä sitten löydä niitä mistään. On ne kyllä koneella siellä tallessa, mutta ei se taida hirveästi tähän hätään auttaa. Ei ole niitä kamerassakaan enää, kun se alkoi olla niin täysi, että kuvien siirtäminen koneelle kävi turhan tuskaiseksi ja oli siksi pakko tyhjentää.

No, laitetaan pari kuvaa kuitenkin:














Tuollanen murikka siellä möllötti metsän keskellä. Lumikiveksi sitä kutsutaan.





















Lumikivi tässäkin, ihminen tuomassa mittakaavaa. Hienoja poketteja tuossa kohden kiven yläreunassa, saa helppojakin reittejä tehtyä.




















Tee työtä jolla on tarkoitus.

Ehkäpä ensi kerralla tulee otettua vähän enemmän kuvia, oli niin kiva kivi, että tuli eilen keskityttyä vain kiipeilyyn.

Hyttyssavu

Mursu kiipeilee jälleen! Eilen tuli käytyä Lumijoella boulderoimassa, kaveri löysi sieltä jonkin aikaa sitten muutaman toimivan murikan. Pääasiassa keskityin kiipeilemään yhdellä kivellä. Se on ainakin itteni tasoiselle kiipeilijälle aivan unelma. Se on tarpeeksi suuri, siinä on tarpeeksi kiivettävää, eri tasoista kiivettävää ja se ei kuitenkaan ole liian korkea. Pitääpäs laittaa kuva kunhan saa niitä koneelle. Itikoita oli aika paljon, mutta lotrattiin sitten itikkamyrkkyä ja laitettiin kiven koloihin hyttyssavuja. Tuonne kyllä pitäisi päästä äkkiä uudestaan, ja Cavelle myös. Ehkä jompikumpi huomenna, nyt on lepopäivä, pakko pitää kun on vielä vähän aikaa sitten sairastanut. Vähän vaan sormenpäitä kutkuttais jo...

Eilen kiivetyistä reiteistä hankala sanoa mitään, lähinnä sellasta "hei, onko tässä joku reitti? no kiipeen kuitenkin, tai tosta vierestä, tai tohon vois saada kivan..." Muutaman jätin tarkotuksella seuraavaan kertaan, kun ei viittiny väsyneenä alkaa vääntämään, eli nyt on pakko päästä pian uudestaan kun on kiipeilyt kivellä ihan kesken.

Vieläkin välillä yskittää kunnolla... Sais mennä jo kokonaan ohi, ei tällasta jaksais. Tosin huomaa kyllä, että alkaa olla terve, kun tuntuu, että pakko päästä treenaamaan ja kiipeilemään. Oo, niin joogaankin taas kohta mahdollisuus päästä, pakko kyllä mennä.

Mursu ei kiipee

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua nyt; ei tosin kiivettyäkään. Ensin oli niin paljon ohjelmaa, ettei kerennyt kiipeämään ja sitten iski flunssa. Ei onneksi kovin pahalta vaikuta, että eiköhän mene aika pian ohi. Toivottavasti paranisi siihen samaan hetkeen kun alkaa tulla nätit ilmat ja kaverit lähtee ulos boulderoimaan. Muuten kyllä hajoaa pää.

Stinky feet!

Jossain oli sanottu hyvin, että siitä tietää, että on kiipeilijä, kun kaappi haisee siltä, että sinne olisi kuollut 1700-luvun alussa haisunäätä, joka oli ennen kuolemaansa syönyt anjovis-voileivän. Haiseekohan mulla koko kämppä siltä, kun en säilytä tossujani kaapissa? Tosin luulen kyllä, että pikkasen auttaa tollanen tökötti, tai no sumute, mitä ostin Jyväskylän Exitistä joskus, varusteitten ja tossujen puhdistusainetta. Kuhan vaan olis käyttäny sitä alusta asti ja kuhan käyttäis nyt edes joka toinen kerta. Ja se kenkien haju tarttuu tietty jalkoihin ja sitä kautta sukkiin ja muihin kenkiin.

Tänään tuli taas käytyä cavella, nyt tuleekin sitten yli viikon tauko, ainakin caveiluun, jos sitten ei Helsingissä pääse vierailemaan. Tai kivillä jossakin, Etelä-Suomessa tai Jyväskylässä. Toivottavasti pääsee. Ihan hyvä päivä oli kiipeillä, ei menny ehkä parhaiten nyt, mutta oli mukavan rento fiilis ja ihanan paljon kavereita mukana. Ootin sinne kahta kaveria, mutta niitä tulikin kahdeksan. Yks vielä puuttui, se häröilee jossain päin Ruotsia tällä hetkellä, petturi.

Mursu haaveilee

Jokohan mä muistin mainita, että mun blogini löytää blogilistalta boulderointi kohdasta yhdessä Nalle Hukkataipaleen blogin kanssa. Melkeen en kehannu ees lisätä omaani, kun Nalle kuitenkin kiipeilee vähän eri tasolla kun itte. Mut sitten mua kuitenkin huvitti se sen verran paljon, että lisäsin sen kuitenkin. Minä ja Nalle, muah.

Niin, mistä sitten haaveilen. Näistä ainakin, eli Andrea Boldrinin kiipeilytossuista. Ne vaan näyttää niin hyviltä... Sellaset on kyllä seuraavaks ostoslistalla, nyt en nimittäin tartte uusia. Pitäs ehkä jättää vanhat johonkin varastettavaks, ni sais hyvän syyn hankkia nuo. Mutta kun ne olis alennuksella nyt...

Sitten haaveilen omasta pädistä, en vaan oo ihan varma millasesta. Padin pädille on kyllä tähän mennessä ollu mukavin mätkähdellä, että ehkä joku niiden pädeista olisi hyvä.

Mun varmaan pitäis haaveilla joistain köysikiipeilyvälineistä, mutta... Haaveilen sen sijaan reissusta Uuteen-Seelantiin. Siellä ois hyviä kiipeilypaikkoja ja Kea-papukaijoja. Ne tuhoaa ihan kaiken. Ja onhan se hieno paikka muutenkin. Enemmän kyllä taidan haaveilla reissusta Huippuvuorille, se on sen verran pitkäaikainen haave, että siihen ei edes liity kiipeilyä. Ois vaan ihan kiva tulla jääkarhun syömäksi.

Haaveilen myös siitä, että musta tulee joskus hyvä kiipeilijä. Aika paljosta muustakin, mutta nyt taidan keskittyä nauttimaan hyvästä oluesta (Teerenpelin Sauhusanttu. Nam)

Lepoa, lepoa

Välillä on pakko pitää lepopäiviä. Varsinkin jos pitää ettiä kaupungilta jotain vaatteita sillä aikaa kun kaverit (joita ei ole nähnyt pitkään aikaan...) kiipeää cavella. Hah. No, jos rehellisiä ollaan, pakko niitä lepopäiviä on välillä pitää kuitenkin, kun ei muuten lihakset kehity. Tein jopa pari kertaa viime viikolla käsilihastreeniä painoilla, en ees muista koska oisin jaksanu viimeks tehä niitä kaks kertaa viikossa (tämä toteamus varmaan vei kaikki oikeudet multa valittaa, että ei mun käsilihakset kehity, vaikka kuinka treenaan!). Mutta joo, ois ollu kiva nähdä kavereita.

Yhdellä kaverilla on muuten vähän kummallinen kissa. Välillä käydään hoitamassa sen katteja ja eilen mentiin kiipeilyn jälkeen suoraan: "Hei, kokeillaanko niin, ettei pestä jalkoja ollenkaan, ni nähdään tykkääkö se kiipeilytossujen hajusta!". Tykkäsi se. Se puski jalkoja ihan innolla ja yritti kieriskellä sen hajun päällä. Fiksu ja filmaattinen otus. Seuraavalla kerralla vien kyllä kengätkin näytettäväksi.

Nyt kun jaksaisi vielä tulevaisuudessa noita käsilihaksia treenata, niin ehkä musta tulee joskus vielä hyvä kiipeilijä. (Kts. edellisen postauksen kuva, siinä tavoite.)