lauantai 28. marraskuuta 2009

Hohhoi, päivitys pitkästä aikaa

No niin, vähän on välillä tapana unohdella blogeja... Mutta nyt siis: päivitys! Tunnisteita en kyllä enää jaksa kirjoitella.

Vähän on viime kerran jälkeen ollut vaihtelevaa tuo kiipeilyni määrä (ja taso). Välillä on tullut oltua kipeänä ja välillä taas ahkera opiskelija (siitä sentään olen nyt päässyt eroon...). Yhdet kisat oli välissä (ylitin tavoitteeni, kiipesin yhden reitin!) ja oli kivaa kyllä. Harmitti vaan kun oli niin paljon taukoilua ollut sitä ennen, ettei oikein käsinahat kestäneet seinällä roikkumista. Kisojen jälkeen on vähän saanut enemmän rytmistä kiinni, ja uusia reittejä keivin seinille. On kiva, kun on vähän vaikeammilla seinillä vähän helpompia otteitakin. Ehkä vielä muutama kahva sinne pitäisi ruuvailla, ei ehkä ihan mega sellaisia, mutta kahvoja kuitenkin.

Ja tilasin ittelleni slacklinen! Pääsen harjoittelemaan narulta putoilua. Kunhan ensin keksin, missä sitä voisi talvella treenailla. Tai sitten vaan menen ulos lumihankeen, kunhan niitä lumihankia vähän ensin ilmaantuisi. Tihkusade ei oikein innostaisi... Mutta niin, noitten kisojen b-finaaleissa pääsi taas kokeilemaan, ja se on jotenkin ihan liian koukuttavaa. Tuntuu kyllä, että koukutun liian helposti muutenkin lajeihin, joissa olen ihan onneton. Ehkä se kuitenkin on oikeasti se, että lajit, jotka kehittävät kehonhallintaa, ovat mukavia ja samoin lajit, jotka kehittävät keskittymistä.

Saatoin lupautua myös toisiin kiipeilykisoihin. No, pitäähän sielläkin jonkun olla huonoin. Ei sen tosin niin väliä, kunhan olisi jotain kiivettävää. Niin, ja hyvä b-finaali. Edellinen oli mukavan riekkuva. On tylsää vaan juoda, on kivempi jos saa myös tehdä jotain fyysistä. Kiipeilyseuran pikkujouluissa olin viikonloppuna. Siellä paras anti (siis seuran lisäksi) oli varmaan idea liidaustanssista. Tai yleisesti kiipeilytanssista, saatte arvata kuinka sovelias underiotteen esittäminen olisi tanssilavalla! Vähän kyllä sovittiin yhden kaverin kanssa, että mennään Onnelaan joskus tanssimaan sitä. Ihan vain sen oman maineen pilaamisen vuoksi, Onnelaan ei kuitenkaan koskaan tarvitse muuten mennä.

Ei kommentteja: