Eilen tuli sitten ihan ekaa kertaa käytyä
Luohualla boulderoimassa. Muuten oli oikein mukava reissu, mutta kaveri satutti jalkansa ja on nyt yli kuukauden kiipeilemättä. Onneks se on niin positiivinen ihminen, että kyllä se pärjää, pärjäsi eilenkin niin hyvin (itte oisin varmaan vaan itkeny, että ette tekään saa kiipeillä kun mäkään en voi!). Kiipeilyä aattellen ilma ei ehkä ollu maailman paras kun varsinkin kaikki vähääkin helpommat kohdat oli auringonpuolella, sormet hikos, eikä hirveesti pitäny, kitkaakaan ei ehkä ollu paras mahdollinen. Täytyy ehdottomasta tuollakin käydä uudestaan, mutta ehkäpä seuraavaks pitäisi sinne Lumijoelle taas, on reitit sen verran helpompia siellä. Tuolla tuli tahkottua lähinnä jotain olematonta reittiä (eikun siis projektoitiin uutta...) kun löydettiin kiva halkeama ihan liian alhaalta, eipä ainakaan reitin pitäis sitten olla liian paljoa helpompi pitkille ihmisille. Hah. Yksi pitempi (ja taitavampi) kaveri kyllä kiipesi sen jo, ja jatkoi vähän pitemmälle vielä, mutta eiköhän se itteltäkin kohta mene, jos treenaamaan pääsee)
Ainakin toistaseks lähtee reitti tuosta koivun paikkeilta, aateltiin kyllä, että vois pistää vähän vasemmalle vielä alotuksen niin sais mukavasti yrittää tuon puun tuosta ohittaa.
Mursu ei aina kiipeä kuin mursu, välillä on mukava näyttää sammakoltakin.
