Heinäkuu on siitä kiva, että heinäkuusta eteenpäin olen Caven jäsen. Tähän mennessä on ollut niin, ettei aina ole viittinyt lähteä kun on tehnyt mieli, kun kertamaksuilla se olisi tullut liian kalliiksi. Tästä eteenpäin se tulee liian kalliiksi, jos siellä ei käy, eiköhän se rohkaise lähtemään niinäkin kertoina kun ei oikein jaksaisi.
Tuon edellisen merkinnän otsikko saattoi muistuttaa minua eräästä tärkeästä asiasta... Miksi se venyttely on joskus niin vaikeeta? Tai miks on niin vaikeeta hoksata, ennen yhdeksää, että leipää vois olla kiva syödä iltapalaks... Pitää toivoa, että mun kananmunani on vielä syömäkelposia, tai saan syödä mysliä kuivilteen.
Tänään tuli siis taas käytyä keivillä ja keiviä ennen jouskaroimassa. Kiipeilyssä ei ehkä ollut se ihan paras päivä, mutta jouskarointi sujui huomattavasti paremmin kuin parilla edellisellä kerralla. Harmi, ettei kehitys taida jatkua ihan samalla vauhdilla kovin pitkään eteenpäin. Sillon kun alottaa jonkun uuden lajin, siinä kehittyy yleensä aluksi niin mukavan nopeasti... Sitten kun kehittyminen hidastuu, alkaa helpommin kyllästyttää, kun kehittyäkseen pitäisi alkaa oikeasti nähdä vaivaa. Mutta oon kyllä jo kiipeilyä varten nähny vaivaa, yleensä ainakin kerran puolessa vuodessa teen jotain lihaskuntoliikkeitä, että saan lihaksia ja kehityn. Ai, kerran puolessa vuodessa ei riitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti