Huomasinpa taas vaihteeks, että mursuja ja köysiä ei oo luotu yhteen. Jotenkin kaikki tuntuma seinään katoaa saman tien kun sidon itteni köyden jatkoks. Päätin kyllä nyt virallisesti alottaa köysiin totuttautumisharjotukset. Ei siitä tuu mitään, jos boulderoinnissa kehityn koko ajan, mut köysittelyssä jumitan ekoissa otteissa enkä pääse mihinkään. Se on sellasta räpiköintiä sitten. Jotenkin boulderoidessa tuntuu liikeet paljon varmemmilta... Mutta juu, se köysiopettelu taitaa olla edessä. Ehkä mun pitäs opetella samalla tavalla kun vaikka kissan voi opetella kulkemaan valjaissa? Vähän kerrallaan, vähän kerrallaan. Ensin opettelen itte kulkemaan valjaissa, valjaat päälle kun menee kauppaan, valjaat päälle kun menee jouskaroimaan, valjaat päälle kun menee yliopistolle... Seuraavaks sidon valjaisiin köyden pätkän kiinni ja talutan itteni kauppaan ja talutan itteni jouskaroimaan ja talutan itteni yliopistolle. Voisin vaikka pyytää sittenvaiheessa kaveria avuks, se vois kanssa talutella mua edes takasin. Sellasta, että tutuissa paikoissa käydään ja muuten. Kun oon sitten tottunu olemaan talutettavana, voisin siirtyä boulderoimaan talutettuna. Siis ettei köyttä kiinnitettäs mihinkään ylös, tai etten klikuttelis sitä jatkoihin, vaan ihan vaan boulderoisin köyden päässä. Sitten kun se sujuis hyvin, vois siirtyä köysittelemään oikeasti.
Vai pitäisköhän mun sittenkin vaan opetella liidaamaan ihan vaan liidaamalla?
Nyt mä haaveilen uimisesta sen verran, et harkitsen ainakin jalkojeni kastamista lähimmällä uimarannalla. Pitäs vaan sinne asti ensin raahautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti