Seiniä paremmin mursuille sopinee jää, mutta kaikista omin elementti niille lienee vesi. Kävin tänään vesijumpassa.
On kuitenkin pakko myöntää, etten ehkä vesijumppaan kovin usein eksyisi, jollei halli sijaitsisi naapurissa. On myös pakko myöntää, että pidän niin hyvin lajini maineen yllä, että käyn vesijumpassa sen takia, että uintitekniikkani on niin onneton. Jossain vaiheessa pitäisi käydä tekniikkakurssilla. Aikeissa oli tehdä tuo jo viime syksynä, mutta ei riittänyt aika. Tai jaksaminen.
Oon varmaan purru hampaita yhteen yöllä kun on naamalihakset kipeet, ja päät muutenkin. Aamusta asti oon ollu jumissa, ensin henkisesti, sitten se levisi fyysiseksikin. Luulen kyllä, että se henkinen jumikin on alkanut fyyisistä syistä. En ehkä yöllä purressani (tai muuten jäykistellessäni) ole nukkunut niin hyvin kuin mahdollista. Ainakaan en aamulla jaksanut millään herätä ja silmänalu(k)set on ollu vieläkin tummemmat kuin yleensä. En oikein tykkää syödä särkylääkkeitä, mutta nyt mietin josko ottaisi kuurin ja saisi jumeja vähän auki. Tuntuu ettei omin voimin lähde.
Olen jo jonkin aikaa harkinnut treenikassin hankkimista, koska luistimet ei mahdu reppuuni yhdessä vaihtovaatteitten kanssa. Sitä mahdollisesti alkaa thainyrkkeilyä vartenkin voi vähän isompi kantolaite olla hyödyksi. Tänään kävin reissulla lähimarketeilla (on siellä yksi oikea urheiluvälinekauppakin) ja löysinkin täydellisen laukun omaan käyttööni. Se on juuri sopivan kokoinen, se on kirkkaan oranssi ja se oli halpa. Nyt ei enää ole mitään tekosyitä olla lähtemättä luistelemaan. Paitsi ehkä se, jos ei vaan jaksa kun on niin jumissa...
... ehkä pian sitten lääketokkurassa... vaikkakin normisärkylääkkeillä taidan päästä vain siihen tilaan, etten huomaa, että sattuu. ("Oho, löin jalkani sängynkulmaan, mut ei yhtään satu, on se jännä!")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti