Pinkkitassuinen hobitti

Ehkäpä blogini kaipaa lisää kuvia. Oma naama ei kuitenkaan taida kuviin eksyä ennen kuin hiukset kohtaavat ystävänsä sakset ja leikkurin. Vaihtoehtoisesti geelikin kelpaisi, mutta en jotenkin osaa laittautua liikuntaa varten. Ehkäpä hiki riittäisi, tarpeeksi kun hikoaa niin ei ole väliä miltä hiukset näyttää... Kaikista suurin syy kuvattomuudelle on kuitenkin kuvaajan puute. Käyn liikaa yksin harrastamassa ja toisaalta en edes viitsisi ottaa kuvajaa mukaan vaikkapa jumppaan. Kotona kuntoillessa edeltävää kuvailua taas pitäisi edeltää siivoaminen... Ja kotona esiinnyn ehkä vielä vähemmän edustavana kuin julkisissa jumpissa.

Kuvaksi tällä kertaa päätyi muutaman viikon ote HeiaHeiasta.

HeiaHeia saa liikunnan määrän näyttämään niin suurelta... Vaikkakaan ihan tuolta se ei joka viikko näytä. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi varmaan laittaa kuva viikoista, jolloin liikunta on sisältänyt pari pakollista pyöräilyä eikä hirveästi muuta. Paitsi shoppailun ja saunomisen, ne tulee kummasti lisättyä täyttämään tyhjiä viikkoja, vaikka eivät yleensä Heiaan asti päädy.

Tänään kävin pyörällä yliopistolla, menomatka oli ihan mukava kun oli seuraa, kotimatka tylsempi kun piti polkea yksin ja sormet oli umpijäässä, kun lämpötila oli laskenut pari ratkaisevaa astetta. Illalla oli kuntonyrkkeilyharkat, toisiksi viimeiset tuosta kurssista, mukavaa oli jälleen. Ulkomuotoni oli varmasti vakuuttava: vaaleanpunaiset säkkihanskat käsissä ja varpaissa Fivefingers-tossut. Ihan kuin en ilman niitä muistuttaisi kylliksi hobittia.

ps. Tossut on sentään valkomustat, kädet ajoi hanskoineen pinkkien tassujen asemaa. Ei kyllä oo yhtä söpöt kuin kissojen pinkit tassut.

pps. Jalat profiilikuvassa eivät ole omani, vaikka mulla kuulemma onkin räpylät.