Kuvitelkaa, että nyt on eilinen ja kuvahaasteen 7. päivä. Mun sisäinen epäromantikkoni vissiin kieltäyty kertomasta mitään ihkua ystävänpäivänä. Mut näin romanttinen oon muuten, että pistän kuvia kissoista. En oo vielä tavannu kissaa, jota en rakastais. Kissamaisissa ihmisissäkään ei ole vikaa, enkä siis tarkoita niitä, jotka kulkevat leopardilegginseissä ja maalaavat ittelleen kissamaiset silmät. Aidot kissaihmiset on niitä parhaita, sitä ei tartte tuoda mitenkään esille ulkoisesti. Paitsi kehrätä saa välillä.
Nyt kissoja. Harmikseni mikään näistä ei ole omia. Onneksi mukavilla kissoilla on monesti mukavat palvelijat.
Ehkä maailman kaunein kissa ja maailman komein kissa. Tässä tosin vielä pentuina ja lähinnä vaan tuskastuttavan söpöinä.
Lappilainen kissa, jonka lempiruokaa oli poronsydän. Yksi ekoista kissoista joihin oon aikuisena kunnolla tutustunu. Fiksu ja filmaattinen otus.
Seuraavana Kissa isolla K:lla. Tämän tapauksen seurasta sain nauttia vain yhtenä päivänä, mutta kissuutensa se osoitti selvästi. Ensin pyydystetään myyriä ja syödään ne rouskuttaen, myöhemmin möllötetään kehräten paijattavana. Täydellinen harmonia.
Maailman rakastavin kissa. Ja rakastettavin.
Mikä olisi kauniimpaa kuin onnellinen kissa? Yksi tutuimmista otuksista itselle, ujo jätti, mutta osaa tarvittaessa olla sopivan pirullinen. Mahtava kissa siis.
Kissa joka rakastaa omistajaansa yli kaiken. Ja varmaan myös itseään. Muita ei ehkä niin paljoa, mutta mitä paremmin tuntee, sitä enemmän tästä tykkää. Ilmeikäs ja luonteikas kissa.
Luulen, että tän otuksen ulkomuoto kertoo kaiken luonteestakin. Keskittykää erityisesti ilmeen tulkintaan. Harvinaisen ihana pissis. Niin söpö, että saa kaiken hölmöyden anteeksi.
Parasta kissoissa on se, että niillä on niin erilaisia luonteita, mutta silti ne on kaikki niin kissoja.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti